Aina myöhäiseen iltaan kesti tänään kuiskuttelua ja jymyä Mitoschinin linnassa. Mutta naisia ei luonnollisesti tehty osallisiksi salaisuudesta.
Sillä aikaa, kun neiti Magdaleena oli ruualla, vietiin Berezowskyn aseelliset palvelijat kappeliin. Tuo julma sulhanen tahtoi myöskin olla mukana hyökkäyksessä.
"Mutta älkää murhatko munkkia!" neuvoi hän väkeänsä. "Munkin tappaminen tuottaa suuren vaaran. Iso-isäni sattui kerran vahingossa munkin hengiltä ottamaan, mutta kostoksi siitä, vei paholainen hänet elävältä."
Täytyi oikein vakuuttamalla vakuuttaa hänelle, että isä Siegfriedin henki säästettäisiin. Sen sijaan lupasi hän keksiä sopivan kidutus- ja rangaistustavan, jolla munkkia piinattaisiin.
Yön tullessa hiipi Berezowsky itse myös kappeliin sekä piiloutui aseellisen seurueensa kanssa hautaholveihin.
Miehet saivat ajankulukkeekseen tynnyrin olutta ja nopanheittovehkeet.
Pimeän tultua antoi herra Grazian kuuluvalla äänellä käskyn, että kaikkein piti aikaisin mennä levolle, kyetäkseen aamulla varhain jalkeille, sillä silloin piti vietettämän häitä talossa. Koko yönä ei saanut kukaan ulkona liikkua. Kellarit, varastohuoneet ja makasiinit piti tarkasti sulkea.
Sen jälkeen kun koululaiset olivat laulaneet häälaulun morsiamen ikkunan alla, sammutettiin kaikki valot linnassa.
Seudulla vallitsi niin syvä hiljaisuus kuin nukkuisivat kaikki elävät olennot siellä. Ainoastaan kohisevasta Waag-virrasta kuului kumeata ryskettä, joka aiheutui jääpalasien toisiinsa törmäämisestä ja särkymisestä.
Mutta kun suuri linnankello kuuluvilla lyönneillä ilmaisi puoliyön hetkeä, nousi Magdaleena vuoteeltaan, puki vaatteet yllensä, sitoi vyöllensä vyön, jossa riippui pienoinen, äidin perintönä saadut pikkutavarat sisältävä pussonen, kääräsi ympärilleen lämpimän vaipan sekä kiiruhti kuulumattomin askelin takimmaisia kiertorappusia myöten tuolle tutulle pienelle ovelle, joka johti karhupihalle.