"Ei sinun sen vuoksi tarvitse minun käsiäni suudella; en semmoista ansaitse. Mutta kuulehan! Sinähän olet tuhattaituri ja luullakseni ymmärrät siis myöskin muurausta? Tuopas työkalusi tänne!"
Mestari Mathias haki muurauslastan ynnä muut muuraustyössä tarvittavat kapineet. "Ota kapineesi ja seuraa minua!" käski kreivi.
Herra Grazian vei Mathiaksen kirkkoon sekä sieltä kuuluisan — nyt rikkonaisen — alttarikuvan läpi salaiseen käytävään, jota myöten kulkivat aina tammiovelle asti. Senkin läpi he menivät ja tulivat sivukäytävien alkuun.
Toisen sivukäytävän suussa oli kasa tiiliä.
Grazian valaisi pimeää holvia.
"Katsopas sinne!" käski hän.
"Kauhistava paikka", sanoi Mathias ja hampaansa kolisivat pelosta, "mitä rouvasihmisiä siellä on?"
"Etkö näe että ne ovat vain rouvasihmisten luurankoja?"
"Miten ne ovat tänne joutuneet?"
"Sen tietävät ainoastaan he itse, mutta siitä eivät he ole selvillä, millä tavalla he täältä poispääsisivät. Kuten näet, ovat he kyllä yrittäneet ulospääsyä: muuria on oven vierestä koetettu puhkaista ja veitsillä on irrotettu pari kolme tiilivarvia; lopulta on yritys huomattu mahdottomaksi ja jätetty sikseen. Muuri nimittäin on tältä kohtaa kuutta jalkaa paksu."