Hän tarttui toisella kädellä vastustajan kaulukseen, kiristi vähän kurkkua, jotta hengittäminen seisahtui, ja kamppasi samassa jalallansa sekä veti toisella kädellä polven takaa miehen kumoon. Tämä on hevospaimenen temppu, jolla onnistuu kaatamaan vahvimmankin miehen, kun vain ei arastele, vaikka saisikin pari kolhausta päähänsä. Senpä tähden hevospaimenten onkin tapa käydä avopäin, jotta pääkallo kovettuisi, niin ettei se huolisi seipään iskuistakaan.
Oven luota taaksensa katsahtavat juomaveikot kuulivat vain aika jysäyksen, kun Antti Kutyfalvi romahti pitkälleen maahan, ja näkivät tuon väkevän miehen makaavan liikkumattomana, antaen hänen päällänsä polvillaan olevan voittajan lyödä minkä mieli teki, aivan kuten hän oli ennen tehnyt muille, jotka hän näin juomingeissa oli maahan kaatanut. Hyvinpä ansaitsi mies selkäsaunan! Jokainen oli iloissaan, kun kerran oli Antinkin vuoro tullut. Kun Mikko vihdoin hellitti hänen kauluksensa ja jätti hänet pitkälleen lattialle, kantoivat toverit käsillänsä rauhanrikkojan kostajaa ja joivat hänen kunniakseen aina aamuun asti.
Kutyfalvi taasen, jonka palkolliset kantoivat huoneesta ja panivat koreasti sänkyyn maata, nukkui puolipäivään saakka ja näki unta, että hän putosi korkealta vuorenhuipulta syvään kuiluun ja löi kovissa kivissä murskaksi joka jäsenensä. Herättyänsä kummeksi hän kovasti, kun hän yhä vielä tunsi ruumiissaan unen vaikutuksia.
Tästä päivästä lähtien tuli Mikko Kis Juhana-herran suosikiksi sekä samalla koko seudun miespuolisen seurankin.
Tätä viimeistä lausetta selittääkseni täytyy minun mainita, että Alamaalla ja eritoten Banatissa on erästä lajia mieslahkolaisuutta, joka ei ainoastaan hylkää naisten vaikutusta julkisilla aloilla, vaan myöskin vieroo heitä seuraelämässä ja huveissa. Missä naisia on läsnä, siellä heidän on ikävä, tai kokevat he mitä pikimmin karkoittaa heidät joukosta. Tällaisten miesseurojen jäsenet ovat miehiä, jotka eivät kotielämässäkään kärsi hellän sukupuolen onnelliseksi tekevää läsnäoloa, jotka karttavat kaikkea naisseuraa, paitsi piikoja ja kaupunkien halpahintaisia kaunottaria.
Jos he ovat naimisissa, pitävät he vaimoaan piikanansa, piikoja taas vaimoinansa. Tällaiset seurat ovat omiansa levittämään raakoja tapoja, ne ovat veijarikouluja herrasmiehiä varten. Jos olisin runoilija, sanoisin tällaisia miesseuroja metsiksi ilman kukkia, vaikkei tämäkään vertaus pidä paikkaansa, sillä kukoistaahan näissä kanahkakukka ja punaiset nenät.
Valtiopäivät vuonna 1825 hieman vähensivät tätä väkevien seuraa. Mikä joutui minkin viran vuoksi pois ystävien piiristä, ja vaikka samanmielisiä miehiä kokoontuikin Pressburgiin, niin tapahtui tähän aikaan oloissa kummallinen käänne, sillä uusia oksia kasvoi metsistyneitten mielten orapihlajoihin, alettiin keskustella valtion asioista. Tosin olivat huvit vielä sangen hurjia, mutta nyt eivät enää kurkku ja keuhkot yksin olleet toimessa, vaan myöskin mieli ja sydän; muisteltiin, että oli etuja ulompana juomapöytääkin, ja että maa, jota kynnämme ja kylvämme, myymme ja hävitämme, ei vain ole perintötiluksemme, vaan myöskin isänmaamme sekä että meillä on tätä isänmaata kohtaan velvollisuusvelkaa, joka kasvaa sangen suureksi, ellemme ajoissa maksa korkoa.
Sanalla sanoen: viinipöydän sijaan tulivat nyt viheriät pöydät, joitten ääreen kokoonnuttiin neuvottelemaan. Miesseurojen sijaan tulivat klubit, joissa moni metsistynyt mieli tuli tuntemaan jalomman tehtävänsä.
Valtiopäivät kutsuivat Kárpáthiperheen vanhimman jäsenenkin Pressburgiin. Hän erkani kuin erkanikin narreistansa, koiristansa, juomaveikoista, heitukoista ja maalaistytöistä. Mutta Mikkoa hän ei voinut jättää. Hänet vei hän mukanansa Pressburgiin. Ehkä hän teki sen kuitenkin pilan vuoksi, saadakseen esitellä valeaatelismiehen muille ylimyksille. Mene tiedä, vaikka vielä joku aatelisneitikin rakastuisi mieheen. Syntyisipä mainio pila, kun saisi esitellä ylkäpoikaa heitukan punaisessa puvussa.
Mikko Kis otettiin mieluisasti vastaan Pressburgin ylhäisiin seuroihin iloisen luontonsa ja pulskan, miehevän muotonsa vuoksi.