Sivistyneillä seuroilla on oma sanastonsa. Törkeyttä sanotaan hilpeydeksi, raakoja lauseparsia vain omituisuudeksi, tulisuutta miehuudeksi, epäkohteliaisuutta vakaamielisyydeksi. Täten sai Mikkokin koko joukon hyviä ominaisuuksia ilman suurempia muutoksia kuin pukeutumalla maalaisviitan sijasta herrojen attilatakkiin. Hän oli herraksi syntynyt. Kaikki ihmettelivät hänen miehuullista muotoansa, punaisia poskia, solakkaa vartaloa, säihkyviä silmiä, mustia viiksiä, mitkä ovat arvokkaampia kuin kaikki tieteet, sillä järkeä, taitoa ei kukaan kysynytkään. Kun hän istui ratsunsa selkään sanaa sanomatta, oli hän enemmän arvossa pidetty, kuin satakunta tiedemiestä, jotka kirjoituspöytänsä ääressä tulevat köyryselkäisiksi; ja vaikka hän viisaasti olikin vaiti politiikasta keskusteltaessa, niin osasi hän vuorostansa kyllä puhua siellä, missä isänmaan isät olivat vaiti, nimittäin naisseuroissa.
Useita huhuja oli liikkeellä hänen lemmenseikkailuistaan ylhäisten naisten kanssa, jotka olivat yhdellä tai toisella tavalla suosineet pulskaa seikkailijaa. Tosin ei kukaan tietänyt, missä hänen tiluksensa sijaitsivat, mutta rahaa näytti hänellä aina olevan yllin kyllin.
Juhana-herraa salaa nauratti, sillä helluntaijuhla lähestyi taas, ja nuorista ylimyksistä jo suurin osa sinutteli Mikkoa. Huolellisten äitien kuultiin tiedustelevan tämän kunnon miehen olosuhteita, sillä he olivat mielissään, kun hän oli heidän tyttäriensä seurassa, ja kuiskailivatkin suurena salaisuutena parhaimmille ystävättärillensä, että monista merkeistä päättäen on kunnon kavaljeerilla vakavia aikeita.
Tällaiset salaisuudet tulivat pian ilmi. Vanha Kárpáthi tuli hyvin kummalliseksi; usein remahti hän vakavassa seurassakin kovaan nauruun, kun hänen mieleensä johtui, että muutaman päivän perästä tuo ylistetty kavaljeeri on oleva hänen heitukkansa. Kerran keskellä valtiopäiväistuntoakin, kun oli paljon herrasväkeä parvella kuuntelemassa ja paraikaa pöytäkirjaa luettiin, remahti hän kovaan nauruun nähdessään, miten parvella istuvat naiset lorneteillaan tirkistelivät Mikkoa. Naurustaan sai hän rangaistuksen. Mutta hän maksoi heti sakot kaksinkerroin, kun ei tällä kertaa ollut voinut nauruaan pidättää.
Vihdoin tuli kaikkein hauskin päivä. Helluntai oli käsissä.
Kárpáthi laittoi kaupungin puistoon suuret kestit, joihin hän kutsui kaikki Mikon tuttavat.
Mainion hauskaa esitellä seuralle omana palkollisena tuo useasti ylistetty sankari. Juhana-herra ei olisi tätä hauskuutta myynyt mistään hinnasta.
Kello löi neljännestä vaille neljä.
Oli käsketty helluntaikuninkaan odottaa siihen asti eteisessä, ja vasta kellon lyömällä pääsi hän Juhana-herran puheille.
— Mitä uutta muotia tämä on, huudahti Mikko sisään päästyänsä ja heittäytyen nojatuoliin istumaan: annetaan ihmisten odotella kymmeniä minuutteja eteisessä!