Juhana-herran suussa oli piippu, johon hän juuri oli pannut tupakkaa.
— Tulepas, Mikko poikaseni, lausui hän viekkaasti, sytyttämään piippuani.
— Tuossa on sytytin ihan vieressänne; sytyttäkää itse!
Juhana-herra ällistyi.
Varmaan oli mies peräti unohtanut, mikä päivä oli käsissä. Sitä parempi, hän tulee hämille saadessaan asian kuulla.
— Tiedätkös, poikaseni, että tänään on helluntai?
— Se on papin ja almanakan tekijän asia; mitä se minuun koskee?
— Vai niin! Ajattelepas, että neljännestä vailla neljä loppui tänään helluntaikuninkuutesi!
— Mitä sitten? — kysyi Mikko vähääkään hämmästymättä, nenäliinalla pyyhkien takkinsa opaalinappia.
— Mitäkö sitten! — huudahti Juhana, joka jo alkoi suuttua. Sitä, ettet enää ole mikään herra!