Hänen poistumisensa kautta syntyneestä aukosta tuli kauniin porvaristytön vartalo näkyviin. Tyttö ei kuitenkaan viipynyt parvella, vaan läksi taas seuranaisensa kanssa pois.
— Oli todellakin soma tyttö, lausuivat alhaalla. Pirullisia vehkeitä tuolla Bélalla!
Nyt loppui vastapuolueen viimeisen puhujan puhe, jota seurasi kuulijain nostama hälinä.
— Mitä melua tämä on? — kyselivät toisiltaan keskenänsä juttelevat nuoret isänmaan ystävät. Mistä on puhetta?
Estääksensä uutta kiivasta keskustelua syntymästä näki puheenjohtaja hyväksi ryhtyä äänestykseen, hyväksytäänkö alahuoneen esitys vai ei? Ankarien valtiomiesten kasvot olivat vakavia, äänestettiin sekä myöten että vastaan. Nuoremmat äänestivät miten kunkin päähän pisti.
Juristiemme oli helppo kirjoittamattakin muistaa, mitä Abellino puhui.
— No? No? — kyseli sankari kotiin palaavilta tovereiltansa: mitä Kárpáthi lausui? Eikö hän puhunut mainiosti? Eikö ollut juhlallista kuulla?
Hän lausui: "minä hyväksyn alahuoneen esityksen".
— Niinkö sanoi? Kuinka älykkäästi!