Tämä kysymys saattoi asessorin hetkeksi hämille, mutta pian hän keksi vastauksen:
— Minnekö? Siinä tapauksessa, että kaikki, mitä perheessänne tehdään, tapahtuu teidän tietenne, — kuritushuoneeseen; mutta jollette tiedä niin mitään, — hullujenhuoneeseen!
Herra Mayer oli saanut kuulla tarpeeksi. Hän sanoi hyvästi ja meni. Päästyänsä ulos ovesta ja hoiperrellen saavuttuansa kadulle, nauroivat katupojat hänelle; tuo on jossain aika naukkuja ottanut!
Muitten ihmisten suusta hänen siis piti kuulla, ettei hän ole kunniallinen mies, että häntä halveksitaan, pilkataan, kirotaan, että häntä sanotaan parittajaksi, joka tekee tyttöjensä rakkaudella kauppaa, sekä että hänen kotiansa pidetään nuorison turmeluspaikkana.
Hän oli luullut olevansa parhain mies maailmassa, mies, jonka perhettä kunnioitetaan, jonka ystävyyttä etsimällä etsitään. Nyt tuumi hän, sopisiko hänen enää tuohon kotiin mennäkään.
Suruissaan käveli hän kaupungin reunassa olevan lammen rannalle. Noin ihana lampi, ajatteli hän itsekseen — tuohon saattaisi hukuttaa monta pahaa tyttöä; — tekisipä mieli itsekin siihen hypätä!
Hän kääntyi takaisin ja riensi kotiapäin. Kotona kesti koko ajan puhetta ja ruikutusta Teresan vaatimuksen tähden.
Nuorin tytär kulki sisarelta sisarelle; kaikki syleilivät ja suutelivat häntä, ikäänkuin olisi ollut suurikin vaara tulossa.
— Fanny parka! Meillä on piiallakin paremmat päivät kuin sinulla
Teresan luona!
— Siellä vasta ikävät ajat: kaiket päivät saat kutoa sukkaa, ommella, iltasin lukea tädin kuullen "Hartaushetkiä", kunnes hän nukkuu.