— Luulin, änkkäsi onneton perheenisä, että vanhan ystävyyden vuoksi, jota ennen osoititte perhettäni kohtaan…
Bordácsi ei antanut hänen puhua loppuun.
— Mitä? Teidän perheenne! Silloin oli teidän perheenne kunniallinen perhe, nyt se on Sodoma ja Gomorra, auki koko maailman mielettömille. Te olette kihlannut neljä tytärtänne hornaan ja olette jokaisen rehellisen ihmisen kauhistuksena; turmelette kaupungin nuorison; teidän nimeänne mainitaan kaikkialla, missä vain on irstaita nuorukaisia ja surevia isiä.
Jo purskahti Mayer todelliseen itkuun ja mutisi, ettei hän tiedä mitään.
— Jumala on teille antanut kauniita lapsia, mutta te olette tehnyt ne kauhistukseksi maailmalle, olette myynyt tytärtenne viattomuuden, rakkauden, heidän sielunsa autuuden; olette myynyt heidät enimmän lupaavalle, opettanut, miten pitää miehiä silmäniskuilla kadulta pyydystää, miten pitää nauraa, teeskennellä rakkautta, miten pitää valehdella ihmisten rahoja peijatakseen!
Miesparka virkkoi itkeä nyyhkyttäen, ettei hän ole koskaan niin tehnyt.
— Vielä on teillä yksi tytär, nuorin, kaunein, suloisin. Kun minä vielä kävin perheessänne, oli hän pieni sylilapsi, kaikki pitivät hänestä enimmän, hän oli kaikkien käsivarsilla. Muistatteko vielä sitä? Ja nyt tahtoisitte hänetkin myydä? Suututte, vastustelette kaikin keinoin, kun kunniallinen henkilö aikoo pelastaa lapsen, jottei hänen viattomuuttansa tahrattaisi, jottei hänen sielunsa, lempensä kuihtuisi hekumallisten roistojen, kadunmittaajien, kenopäisten teaatteriviheltäjälurjusten kynsissä, ettei hänen koko elämänsä tulisi onnettomaksi ja häpeälliseksi, kuolinhetkensä yksinäiseksi ja kirotuksi sekä ettei hän kuolemansa jälkeen tulisi helvetin tuleen heitetyksi! Vielä väitätte vastaan? Tietysti, sillä teiltä aiotaan riistää suuri aarre, jonka voisitte myydä korkeasta hinnasta, jo edeltäkäsin tuumien: niin ja niin paljon siitä pyydän. Eikö niin?
Mayerin hampaat kalisivat pelästyksestä ja kauhistuksesta.
— Sen sanon teille, jos vielä hyvä neuvo kelpaa, jatkoi asessori järkähtämättömänä, että kaikin mokomin annatte tyttärenne Fannyn arvoisalle sisarellenne, jos hän tahtoo hänet huostaansa, ja ainaiseksi heitätte hänelle kaiken huolen tytöstä sekä teette sen sovinnolla; sillä jos asia lakiin joutuu, ja te rupeatte vastaan riitelemään, niin — jumal'auta, minä tuomitsen teidät lukon taa!
Pelästyksissään kysäsi Mayer: "minne?"