— Minne, isä? — kysäsi Fanny pahasti kasvatettujen lasten tavalla, jotka kyselevät syitä, ennenkuin tottelevat.
— Tulet kanssani.
— Minne, isä?
— Teresan luo.
Jokainen koetti olla hämmästyvinään. Fanny loi silmänsä maahan, ja kierrellen jotakin rihmaa sormissansa hän vastasi arasti:
— Minä en tahdo mennä Teresan luo.
Pöydällä olivat levällään neulomapuut.
— Mitä sanoit? — kysyi Mayer kumartuen tytön puoleen, ikäänkuin hän ei olisi kuullut oikein.
Fanny vilkaisi äitiin ja siskoihin, ja huomatessaan näitten rohkaisevat silmäykset toisti hän rohkeasti ja päättävästi:
— Minä en tahdo Teresan luo.