II OSA:
I. Erään perheen kirous.
II. Kiusaaja kirkossa.
III. Maksettu.
IV. Nabobin nimipäivä.
V. Odottamaton käänne.
VI. Metsästäjä kuopassa.
VII. Kohtaus.
III OSA:
I. Isänmaallinen laitos.
II. Vaimo parka!
III. Ystävätär.
IV. Juhla.
V. Metsästäjät.
VI. Tuhannet tuskat.
VII. Vakooja.
VIII. Sydän ei syttä valkeampi.
IX. Vaarallinen koe.
X. Harmillisia havaintoja.
XI. Zoltán Kárpáthi.
XII. Salaisia tervehtijöitä.
XIII. Testamentti.
XIV. Jäähyväisiä.
XV. Ihmisten puheita.
Viiteselitykset.
ESIPUHE
Mauri Jókai on jo suomalaiselle yleisölle tunnettu ja rakas nimi. Hänen lukuisista, saattaisipa melkein sanoa lukemattomista teoksistaan ei tosin vielä ole aivan monta Suomen kielellä ilmestynyt. Vain nämät: Carinus (suomentanut J. Päivärinta, 1875), Paholaisen päiväkirja (suom. O. Blomstedt, 1877), Uusi tilanhaltija (suom. allekirjoittanut, 1878), Rakkaita sukulaisia (suom. allekirjoittanut 1879), Kymmenen M. Jókain novellia (suom. A. Genetz, 1881), Rakkauden narrit (suom. Elisabeth Löfgren, 1881), Sotakuvia 1848 ja 1849 vuosilta (suom. J. Krohn, 1884) ja Kiusaaja (suom. N.E. Vainio, 1885) sekä lisäksi muutamia lyhyempiä aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä julkaistuja kertomuksia. Mutta näitten joukossa — jotka kaikki, paitsi "Rakkauden narrit", ovat suoraan alkukielestä käännetyt — on kuitenkin ne kaksi teosta, joissa Jókain kirjailijanero ilmenee eheämpänä ja sopusointuisempana kuin missään muissa hänen teoksissaan ja joita sen vuoksi syystä pidetään hänen etevimpinä tuotteinaan, nim. romaani "Uusi tilanhaltija" ja novelli "Rakkaita sukulaisia". Edellisten lisäksi tulee nyt Unkarilainen nábob.
Kaikista Unkarin kaunokirjailijoista on Jókai saavuttanut kansansa suurimman suosion. Ei kenenkään muun kirjailijan teoksia lueta semmoisella mielihalulla, semmoisella ihastuksella kuin hänen. Hän on myöskin kaikista Unkarin kirjailijoista ulkomailla parhaiten tunnettu ja suosittu; hänen teoksiansa on käännetty kaikkien sivistyskansojen kielille, jopa kiinalaisten ja japanilaistenkin.
Mikä on näin suuren suosion Jókaille tuottanut?
Ensi sijassa epäilemättä hänen erinomainen kertoilijakykynsä ja tavattoman rikas mielikuvituksensa. Siinä suhteessa ei kukaan unkarilainen kirjailija vedä hänelle vertoja. Mitä hän kertoo on usein vähemmän arvoista kuin se, että hän kertoo. Me emme aina usko niitä eriskummallisia, liioiteltuja kuvauksia, joita hänen uhkuva mielikuvituksensa synnyttää, mutta se elävyys, se luonnollisuus, se yksinkertaisuus, jolla hän näitä uskomattomia asioita kertoilee, miellyttää meitä. Sentähden Jókai harvoin on ikävä, ja se, joka vain ikävyydestä romaaneja lukee, löytää hänestä hyvän huvittelijan. Tosin saattaa hänen kertomistavassaankin keksiä vikoja, mutta yleensä kuitenkin hänen kertomiskykynsä on se, johon kaikista hänen kirjailijalahjoistaan on suurin arvo pantava, ja siinä suhteessa hän myöskin on vaikuttanut paljon hyvää Unkarin koko kaunokirjallisuuteen.