— Villojen hinta olikin mennä vuonna halpa, eikä niitä kyseltykään.
— Vielä…
— Heitä sikseen, Pietari! Huomaamme pehtorin olevan rehellisen miehen, hänellä on kaikki reilassa. Mikä on tuo toinen tukku?
— Nyilás'in tilan voudin Taddeus Kajaputin tilit.
— Vai niin, nehän tavallisesti ovat hauskoja. Eikö hänellä nytkin ole uusia keksintöjä?
Mainittu mies yritteli kaikkea. Hoitamallensa tilukselle oli hän perustanut malliviljelyksen, mutta tämä malliviljelys maksoi enemmän kuin mitä se tuotti.
Hän rakensi sokeritehtaan, mutta se ei tuottanut muuta kuin huonoa siirappia, joka tuli maksamaan kymmenen floriinia leiviskä.
Silkkiäkin hän viljeli, mutta kyynärä rihmaa tuli maksamaan enemmän kuin saman verran samettia.
Joskus oli hän kuullut puhuttavan paineruohosta ja osti sitä suuren määrän tehdäksensä indigoväriä, mutta myttyyn meni sekin yritys.
Hän rakensi lasitehtaan ja osti tarvittavat puut eikä saanut muuta tehdyksi kuin vihreää lasia, jota ei kukaan ostanut.