— Tässä on kehoitus perustamaan unkarilainen tiedeseura.
— Siihen en anna äyriäkään. Maa oli onnellinen, niin kauan kuin ei ollut tiedemiehiä. Kollegioissa saa tietoa tarpeeksi.
— Tässä uuden sanomalehden tilauslista.
— Sanomalehti: valhe! Semmoisilla en minä mieltäni pahoita.
— Tässä on kehoitus pysyväisen unkarilaisen teaatterin rakentamiseen
Pestiin.
— Joka tahtoo näytellä, tulkoon tänne; minulla on hyvä teaatteri ja syötävää; saa olla täällä kuolinpäiväänsä saakka.
— Tässä taasen ehdotus kansallismuseon enentämiseen.
— Sen sanon, että minulla on parempi kokoelma, kuin tuolla kansallismuseolla, ja jollei sitä kuruczien sodan[18] aikana olisi vahingoitettu, ei sen vertaista olisi Wienissäkään…
Täten kävi unkarilaisen ylimyksen tilintarkastus.
Hänen tulojansa vähensivät sopimaton johto sekä uskottomat, mielensä mukaan vallitsevat hoitajat. Suuri osa tuloista kului turhaan, pintapuoliseen prameuteen. Yleisiin tarkoituksiin uhrasi hän vain siinä tapauksessa, että hänen nimeänsä ylistettiin ja hän pääsi holhoojaksi. Mutta kun pyydettiin hänen apuansa pelkästä isänmaanrakkaudesta tai asian harrastuksen vuoksi, niin ei hän äyriäkään hellittänyt. Vaikka hän järjettömästi tuhlasi omaisuuttaan, jäi vuosittain rahastoon kaksisataa ja kymmenkunta tuhatta floriinia, joita hän ei jaksanut kuluttaa.