— Muitako? Muita! On niitä muitakin! Mutta eihän minun pääni ole mikään tuomiokapituli, että niitten kaikkien nimet muistaisin. Kohta saatte nähdä heitä kylläksenne.
Tällä välin vaatetti vanha heitukka herransa, siivosti sukien, harjaten, silitellen rypyt puvusta.
— Eikö ole tullut ketään outoa, tavatonta vierasta, ketään miestä, joka ei ennen ole käynyt täällä. Mitä?
Kotvasen aikaa ällisteli Paavo, suu, silmät auki, tietämättä mitä vastata.
— On tullut ——sta suplikantti; hän ei ole koskaan ollut täällä.
— Sinä, Paavo, olet aika hölmö!
— Tiedänkö minä, ketä armollinen herra odottaa, vastasi Paavo nyreissään ja nykäsi aikalailla herransa takinliepeestä.
— Tahdon vain tietää, virkkoi Kárpáthi vakaasti, eikö veljenpoikani
Béla ole tullut?
Paavo murti närkästyneenä suuta tälle puheelle, laski kädestä harjan, jolla juuri oli ruveta harjaamaan herransa takinkaulusta.
— Kuka? Tuo tuulihattuko?…