Viinaa, viljaa Teillä aina olkoon yllin,
Hyvä ruokahalu syödä, juoda kyllin.
Älkää kuluttako rahaa rohtoloihin,
Mutta lemmittyihin!
Älköön mitään tahraa tulko maineeseenne;
Joka päivä vainen olkoon iloksenne!
Eläkäätte kansan kunniaksi kauan,
Ikuisesti aivan.
Vaan jos kuolettekin, seurass' enkelitten
Nouskaa taivahille joukkoon autuaitten;
Pitääksenne siellä meidän kuollessamme
Puheen puolestamme!"
"Jumala siunatkoon armollista herraa, sitä toivon kaikesta sydämestäni", lisäsi mies, ikäänkuin hän ei itsekään olisi uskonut lausumansa runon olevan missään yhteydessä taivaan kanssa.
Tapansa mukaan oli Juhana-herralla kädessä viisikymmentä tukaattia, jotka hän painoi vanhuksen kouraan. Härän käski hän paistaa rahvaalle.
Sitten tuli kaupungin nuoriso vierittäen esille kymmenen aamia vetävän tynnyrin, joka oli täynnä parasta Hegyaljan viiniä. Se nostettiin Nabobin eteen pystyyn, ja tynnyrin päälle kiipesi Martti, entinen helluntaikuningas, jolla oli hyvät puhelahjat. Hän otti käteensä täytetyn pikarin ja tervehti armollista herraa erikoisen koreilla lauseilla seuraavasti:
— Jumalan suomasta toivotan onnea armolliselle herralle! Koska Herra taivaan on sallinut Teidän ehein jäsenin nousta ylös tänä kullalla koristettuna, samettisileänä hopealla huolitettuna päivänä, niin älköön hän ruvetko Teidän hiuskarvojanne lukemaan, vaan vuodattakoon yhtä paljon siunausta ylitsenne kuin on hiuksia päästänne lähtenyt; kaikilla taivaan palkollisilla älköön muuta tointa olko kuin lakaista Teidän tieltänne maalliset huolet, jotteivät onnellisuutenne kultakannuksiset saappaat tahraantuisi surujen loassa, vaan mielihyvänne malja olkoon aina täynnä hyvää viiniä, ja joka kerta kun siitä kulauksen kurkkuunne kaadatte, toivottakoot onnea kaikki silkkisukissa sipsuttavat enkelit Jos ehkä sälöstys, kuume, leini, halvaus tai joku muu kuokkavieras hiipielisi Teidän tienoillanne, niin seisokoon kummallakin puolella Teitä paratiisiin heitukkapähkinäpuinen keppi kädessä karkoittamassa heitä pois sinne, mistä ovat tulleetkin, ja Jumala upottakoon Teidät autuuteen, kuten hän upotti Faraon kansan Punaiseen mereen. Ja kun viimein tulee armoton niittomies, joka pitää ihmisiä heinänä, ja niittää armollisen herran, niin älkööt taivaalliset ajurit kauan antako Teidän sielunne odottaa kyytiä, vaan tulkoot heti noutamaan Teitä toisen maailman hevosilla ja viekööt pasuunain raikuessa taivaan tanssisaliin, missä Abraham, Isak ja muut juutalaiset patriarkat, samettiset roimahousut jalassa, tanssivat meidän csardástanssia kolmenkymmenen tuhannen punahousuisen mustalaismusikantin viulua vinhasti vinguttaissa. — Jumala Teille pitkän iän suokoon, sitä toivon kaikesta sydämestäni.
Juhana-herra antoi lahjoja miehelle, joka sujuvin sanoin lausui tämän omituisen tervehdyspuheen. Mutta tällä kertaa se ei hänen mielestänsä ollut niin hauska kuin ennen.
Nyt lähestyi nuori neitonen, kaunein tyttö koko seudussa. Hän toi nimipäivälahjaksi valkoisen karitsan, pitipä puheenkin, mutta siitä ei kuulunut sanaakaan, sillä hän puhui niin hiljaa. Turhaan varoitettiin tyttöä pitämästä liinankulmaa suunsa edessä, kun hänen puhettansa ei muutenkaan kuultu.
Ennen oli ollut Juhana-herran nimipäivänä tapa viedä tervehtijä tyttö vierasten seuraan, missä hän istui pöydässä Juhana-herran vieressä. Muita naisia ei päivällisillä ollut läsnä. Huhun mukaan tapahtui silloin yhtä toista pahempaakin, kun pitojen lopulla viini nousi päähän, ja tyttö parka hurmaantui mielettömäksi. Mutta kumminkin joutui hän aina miehelään, sillä Juhana-herra antoi runsaat myötäjäiset ja teki tytön isästä rikkaan miehen. Senpätähden eivät talonpojat liioin pelänneetkään päästää tyttäriänsä tänne.