Tyttö lopetti puheensa, minkä saattoi arvata siitä, että hän äkisti kumartui karitsan kaulaan ja suuteli sitä.
— Kas, kaksi karitsaa, virkkoi muuan vieraista.
— Pelkäävät teurastuspenkkiä, vastasi Mikko Horhi kaksimielisesti.
Juhana-herra astui tytön luo, taputti isällisesti häntä poskelle, silitteli päätä ja kysyi:
— Mikä on nimesi, tyttöseni?
— Sanna, vastasi tämä tuskin kuuluvasti.
— Onko sinulla kultaista?
— Ei ole, vastasi tyttö luoden silmänsä maahan.
— No, valitsepa sitten näitten nuorten miesten joukosta, sillä tällä hetkellä naitan sinut.
Juhana-herra tulee järkiinsä; kuului sieltä täältä. Ennen on hän lykännyt tämän toimen iltapäivään.