— Kyytiäkö?
— Niin, niin; kyytiä! Minä tahdon kyytiä, heti!
— Ei ole, hyvä herra, mahdollista; hevoset ovat laitumella.
— C'est triste; (Sepä ikävää!) siis jäämme tänne. Tant mieux; (Sitä parempi) ei haittaa; olen matkustanut Egyptissä, Marokossa, olen maannut sangen surkeissa kojuissa, se minua vain huvittaa. Olen kuvaileva mielessäni, että olen beduinien teltassa ja että tämä on Niilin virta, joka on tulvillaan, ja nämät elävät, jotka täällä metsissä huutavat, comment s'appelle cela? — sammakot ovat alligaattoria; ja tämä miserable (kurja) maa: — miksi kutsutaan tätä departement'ia jossa asutte?
— En asu minkään partaalla, vaan Ristintien padolla.
— Fripon! (Lurjus!) En tarkoita tätä lokaa, johon olin jäädä, mutta miksi kutsutaan koko tätä seutua?
— Vai niin? Szabolcsin komitaatiksi.
— Szabolcs? Szabolcs? Kai parce que (koska) täällä asuu ehkä paljon saapasniekkoja? Ha, ha. Sepä oli hyvä plaisanterie! (Kokkapuhe.) Tiedättekö?
— En tiedä, vaan seutu on saanut nimensä eräästä muinaisesta päälliköstä, jonka johdolla esi-isämme tulivat tänne Aasiasta.
— Ah, c'est beau! Sepä somaa! Kunnon unkarilaiset antavat vanhojen päällikköjensä nimiä komitaateilleen.