— Tyydytkö häneen? kysyi Juhana-herra tytöltä.
Sanna punastui ja vastasi tuskin kuuluvasti:
— Mieluummin menen Martille.
Kaikki remahtivat nauramaan.
— Miksi isääsi sitten kutsuit?
Martti ei mietintäaikaa tarvinnut, vaan hyppäsi heti tytön rinnalle ja tarttui hänen käteensä. Juhana-herra antoi heille siunauksensa sekä viisikymmentä tukaattia, käskien Martin pitää hyvänä vaimoansa.
— Kyllä minä hyvänä pidän, vastasi Martti uljaasti katsellen nuoria herroja.
— Mikä vanhukseen on mennyt? — mutisi kunnon seura, kun niin äkkiä on siveelliseksi tullut?
Taas raikuivat torvet, herrasvieraat kokoontuivat palatsiin; talonpojat alkoivat huvitella. Nuori väki rupesi leikkimään; ukkoja varten oli viiniä ja paloviinaa, ja akoilla paljon puhumista sekä nuorista että vanhoista.
Sisälle tultua kohtasi Juhana-herraa uusi ilo. Antti Kutyfalvi, jonka hän ei enää luullut tulevankaan, astui paraikaa hevosen selästä maahan. Siinäkös syleiltiin, suudeltiin.