Arguksella oli sata silmää; Danaë eli kallioon suljettuna, mutta kumminkin petti hekumallisten jumala Jupiter vartijat. Kun kreikkalaisien jumalien jalot jättiläiset määräävät naisen uhriksensa, niin vaivaat rakas runoilija, turhaan aivojasi keksimällä keinoja pelastaa häntä. Jos antaisit tytölle teräksisen luonteen, timanttilujan siveyden, niin puhuisit epätodellisuuksia etkä voisi häntä auttaa. Ammu viettelijä kuoliaaksi, tapa hänet, vain siten olet hänestä vapaa.
Jo ensi viikolla sai Abellino tietää, minne tyttö oli viety. Muutaman päivän kuluttua huomasi Teresa erään taloon kuuluvan piian koettavan kätkeä epäiltävää kirjettä Fannyn rukouskirjaan. Boltay mestari ajoi piian heti palveluksestansa. Mutta kuitenkin kuuli hän joka päivä outoja uutisia. Korkeita herroja kävi hänen maatilansa tienoilla metsästämässä, keksivät satoja kujeita päästäksensä sisään. Milloin tuli palkollisiksi puettuja herroja pyytämään puutarhurin tai meijeristin paikkaa, mutta kaikeksi onneksi huomasi Teresa heidän kavalat vehkeensä ja sulki heiltä oven. Milloin taasen hiipi pihaan mustalaisakkoja huvin vuoksi muka korteista ennustaaksensa kokemattomalle tytölle, että eräs kauhean korkea herra on häneen rakastunut ja aikoo hänet naidakin.
Kuullessaan joka päivä tällaisia tietoja alkoi Boltay mestari raivostua, kuten villi härkä kiiman aikana. Hän ähki ja puuski, tuumi kauheita asioita, uhkasi surmata sen, jonka vain käsiinsä saa. Niin, mutta hän ei saanut ketään kiinni. Vihollinen oli vikkelä, kujeilunsa tottunut; siltä ei puuttunut kekseliäisyyttä. Eipä sillä muuta työtä ollutkaan kuin tuumia petosta, sillä Boltay mestari ja hänen tuhma säliinsä Santeri ovat tyhmiä pässinpäitä, joiden sarvet ovat kasvamassa vihollisen puskemista varten. Sarvet kyllä saavat suuriksi kasvaa. Jollei Kárpáthilla olisikaan muuta syytä jatkaa tuumansa toteuttamista, niin on siinä tarpeeksi, että saa haavoittaa sydämeen tuota ylpeätä käsityöläistä, joka oli tarpeeksi hävytön ryhtyäksensä hänen kanssaan luotia vaihtamaan, ja tärvelemään hänen kuulonsa. Tämä on tuova miehelle enemmän tuskia kuin kuoliaaksi ampuminen, kun saa sanoa hänelle: katso nyt, sinä viheliäinen puutoukka! Nainen, jota sinä jumaloitsit, on orjattareni, kun hänelle vain hymyilen; eikä hän ole sinua näkevinänsäkään, vaikka lankeat polvillesi ja lupaat hänelle onnea ja autuutta, vaan vaipuu minun jalkoihini ja suutelee kättäni pyytäen minua nostamaan hänet syliini! Kun minä olen häneen kyllästynyt, kelpaa hän sinulle.
Eikö tämä ole elämää?
Boltay mestari seisoi, kuten sanoimme, pahantuulisena talonsa portilla, kun sen edustalle seisahtuivat komeat herrasvaunut, joista heitukka auttoi vanhaa herraa astumaan alas.
Tämä lähestyi ystävällisesti Boltay mestaria, ja viitattuansa heitukalle jäämään hevosten luo puhutteli hän ammattilaista:
— Onko tämä mestari Boltayn talo?
Puhuteltu oli niin ajatuksiinsa vaipunut, että hän vastauksen sijaan vain nyökkäsi päällään.
— Onko minun ehkä onni puhutella itse arvoisaa mestaria?
Boltay ei vieläkään oikein ollut ajatuksistansa toipunut; luuli herran vaativan häntä tappeluun.