— Kuules, Santeri, puhutteli hän kisälliänsä — mestarinäytteesi on todellinen mestariteos.
— Olen siitä hyvilläni. Öin, päivin sitä ajattelen.
— Öin, päivinkö? Etkä mitään muuta?
— Minäkö? Mitä muuta ajattelemista minulla olisi?
— Esimerkiksi sitä, että ylihuomenna tulet mestariksi.
— Siitä olen varma.
— Mitä siitä sanoisit, jos minä jättäisin koko tehtaan sinulle?
— Laskette pilojanne. Miksi sen minulle antaisitte?
— Siksi, että olen jo kyllästynyt sen moniin huoliin, jotka mielelläni annan nuorempien toimeksi. Sinä johdat työtä ja me jaamme tulot. Minä olen, näet, sangen viekas. Otan tuloja ilman vaivoja.
— Pysytään entisellään, ei ole tarvis ruveta jakamaan.