— Joka aina juo ja pitää maalaistyttöjen kanssa hauskaa.
— Hän on parantanut tapansa.
— Eiköhän, isä kulta, koko kosinta ollutkin vain pilaa? Tahi jos se oli vakavaa laatua, niin on hän siitä hyvän pilan tekevä. Tuo kunnon herra tahtoo naida minut tehdäksensä taas uuden omituisen "tempun". Siksi olen minä liian hyvä.
Tyttö käveli pystössä päin huoneessa. Molemmat vanhukset katselivat ihastuneina hänen soreata vartaloansa.
Viimein rupesi Boltaykin nauramaan, niin hyvälle tuulelle hän tuli.
Fanny istui vallattomana ukon syliin.
— Olenhan jo monta kertaa pyytänyt, että Boltay-pappa naisi minut.
Olette sanonut sopivanne milt'ei isoisäkseni ja nyt osittelette minulle
Juhana-herraa.
Boltay mestari nauroi niin, että silmät kyyneltyivät. Eiväthän kokemuksen nojalla tehdyt väitteet siis aina paikkaansa pidä. Lapsenkin sydän saattaa olla voimallinen hylkäämään rikkauden ja loiston, vaikka ei muuta tarvitsisi kuin ojentaa kätensä kihlasormusta sormeensa ottaakseen.
— Niin. — Arvoisa herra jätti minulle tämän sormuksen, joka minun pitää lähettää takaisin, jos et suostu hänen tarjoukseensa.
— Annanko hänelle rukkaset myöskin? kysäsi vallaton tyttö.