Missä hän nytkin lienee, tuo tuntematon, — nimittämätön — unhottumaton? Ei hänellä suinkaan ole aavistustakaan, että sureva sydän hänen tähtensä huolehtii. Eipä kuu tunne kuunsairasta, joka sen säteitten vetämänä kiipeää pyörteitten partaalle.
Kunhan hän pääsisi edes häntä lähelle.
Onnelliset nuo suuren maailman naiset, jotka saavat häntä jokapäivä nähdä, puhutella häntä, ihailla, kunnioittaa häntä. Ehkä hänellä on heidän joukostansa mielitiettykin? Ei, ei kukaan voi häntä niin syvästi rakastaa kuin hän. Ei hän sitä hänelle koskaan sanoisi, vaan veisi lempensä mukanansa hautaan. Vain pieni haava sydämeen, pieni kuin ruusunpiikin pistämä, ja haava käy kuolettavaksi, päivä päivältä hän kuihtuu, vaipuu hautaan. Vasta sitten saisi mies tietää, kuinka hän on ollut lemmitty, saisi haudasta kuunnella kaihoavan hiljaista nyyhkytystä!
Miks'ei hän koskaan pääse häntä niin lähelle? Ei koskaan?
Äkkiä johtui hänen mieleensä omituinen ajatus. Ovatkohan nuo ylhäiset piirit niin korkealla ja joka tie sinne niin suljettu, ettei rakkaus koskaan pääse turhaa kaihoa edemmäksi?…
Ei muuta kuin yksi ainoa sana, niin ylhäisten salien ylhäisimmät hänelle ovensa avaisivat, ja hän pääsisi samaan arvoon kuin nuo kadehditut vallasnaiset, jotka saavat nähdä hänen lemmittynsä kasvot, kuulla hänen puhuvan, katsoa häntä silmiin ja punastua sekä salaa imeä lemmen kuolettavaa myrkkyä. Häntä värisytti.
Puhalsiko ehkä kylmä yötuuli hänen jäseniinsä? Olisi perille päästy, jos menisi Kárpáthille vaimoksi. Yksi askel vain, niin pääsisi pääsemättömiksi luultuihin piireihin.
Hän hylkäsi tuuman. Vain hetkiseksi oli se hänen mieleensä johtunut, mutta hän pyyhkäsi sen heti pois.
Mitä sanoisivatkaan sukulaiset, Boltay, Teresa, jos hän, hyläten kunnon miehen tarjouksen, menisi rahojen, loiston vuoksi ukolle, jota hän ei rakasta. Rahojen, loiston vuoksi!
Mutta kumminkin. Onhan hänellä toisia sukulaisia, jotka hän täten saattaisi tehdä onnellisiksi, pelastaisi häpeästä, kurjuudesta, ehkäpä kadotuksestakin. Jos hän tulisi rikkaaksi, voisi hän vapahtaa heidät onnettomuudesta, johon ovat vajonneet… Näin kuiskaili viettelevä haave.