Hän otti ohjakset ja piiskan ajurin kädestä ja ajoi kaupungista aivan kuin kuoleman vaaraa pakoon.
Saavuttuansa kylän päähän astui hän alas rattailta ja silmät maahan luotuina selitti rouvalle poikkeavansa pienelle asialle; hänellä, tuota, olisi puhumista juutalaisen kanssa. Pyysi rouvaa ajamaan suoraan hänen taloonsa, sillä hän ehtii jalkaisin puutarhojen kautta ennen perille kuin rattaat maanteitse.
Kunnon mies tuskin osasi lausua näin yksinkertaista valhetta. Ehkä hän valehtelikin ensikerran eläissänsä täytymyksen pakottamana. Hän näet tahtoi puutarhojen kautta päästä ennen perille kuin rattaat, edeltäkäsin ilmoittaakseen rouva Mayerin tulon Teresalle ja Fannylle sekä pyytääkseen heitä kohtelemaan häntä niin hellästi kuin mahdollista ja salaamaan kauhuansa, kun vieras tulee. Samalla kertoi hän myöskin syyt, jotka olivat pakottaneet rouvan tälle pakomatkalle. Nämä asiat toimitti hän niin lyhyesti, että kuullessaan rattaitten kolinan kujalta, hän jo seisoi portilla vierasta vastaan ottamassa ja huusi tarpeettomalla innolla ajurille: "aja tänne, älä lokaan mene, vältä porttia!"
Molemmat naiset seisoivat rappusilla. Fanny oli puutarhasta tulossa, hän veti silmille suurta olkihattua, että se estäisi äitiä suutelemasta häntä. Teresakin laski kädestä tuon "perpetuum mobile'n", jota naiset kutsuvat sukankudelmaksi, jottei hän tapaturmassa puhkaisisi kälynsä silmiä.
Nähdessään tyttärensä ei rouva Mayer tahtonut edes kunnollisesti laskeutua rattailta, vaan oli noin vaan niistä alas langeta. Tätä ei kuitenkaan ajuri eikä Boltay-mestari sallineet, vaan nostivat hänet koreasti alas ja laskivat maahan seisomaan. Mutta he eivät kuitenkaan voineet mitenkään estää rouvaa tekemästä temppua, jonka hän oli säästänyt tyttärellensä. Hän lankesi polvillensa molempien naisten jalkoihin. He hämmästyivät niin, ettei kummankaan mieleen tullut nostaa hänet ylös. — Vihdoin nosti hänet maasta Boltay-mestari, jota näytti kovasti harmittavan, kun muka kaikkien kielitaskujen nähden tuollaisia näytelmiä tapahtui.
— Hyvä rouva, älkää langetko polvillenne. Unkarilainen ei notkista polviaan, ei kerjäläisenäkään, ei vaikka olisi rikollinenkin, ei vaikka tapettaisiin.
Kunnon ammattilainen turvausi kansallisylpeyteenkin saadaksensa rouvan suoraan asentoon, mutta turhaan. Hän lankesi polvillensa toisen kerran Fannyn eteen, tavoitellen hänen jalkojansa niitä suudellakseen. Fanny oikein pelästyi, sillä mennessään aamulla varhain puutarhatoimiinsa, ei hän ollut ehtinyt panna jalkaansa muuta kuin tohvelit, joten vaara oli lähellä, että äidin kokeet toisivat ilmi, ettei — hänellä ollut sukkia jalassa. Sentähden hän pelästyen ja punastuen kumartui äkkiä nostamaan äitiä seisomaan, ennenkuin tämä mitään huomaisi. Äiti piti sitä syleilynä, nojasi tyttären rinnoille, itkeä nyyhkytti, suuteli häntä mihin vain osasi. Fanny seisoi alallaan osaamatta mitään vastata syleilyihin, nyyhkytyksiin, suuteloihin.
Omituista on, että ihminen välistä pysyy jääkylmänä. Toinen itkeä vetistelee, mutta toinen on vain tyynenä.
Vihdoin onnistui talonväen saada rouva portailta sisään istumaan sekä ymmärtämään, että hän on täst'edes täällä asuva. Väkisin tahtoi rouva pujahtaa huoneesta ulos. Ensin aikoi hän muka maata ullakolla, sitten keittiössä; vihdoin rukoili hän saada haltuunsa jonkun pienen pienen kamarin, jossa hän saisi kyyristellä, kun vain voisi nähdä tytärtänsä. — Onnettomuudeksi olivat Boltay-mestarin talossa kaikki huoneet sangen avarat.
Boltay-mestari oli vertaisiansa kohtaan hyvin vieraanvarainen. Kun hän jonkun taloonsa toi, piti hän myöskin huolta, että vieras siellä hyvin viihtyi. Tosin hän ei itse osannut ketään huvittaa, mutta hänellä oli yksi hyvä ominaisuus: jos vieras oli innokas puhumaan, niin saattoi hän kuunnella vaikka puoliyöhön. Rouva Mayer löysi siis sopivan isännän. Boltay vain pyysi saada sytyttää piippunsa, niin oli hän taas valmis kuuntelemaan rouvan puhetta, joka sisälsi hänen elämäkertansa, siihen määrään valhetta ja totta sekaisin, että kunnon vieras usein itsekin oli ymmälle joutua, ja täytyi hänen usein sen vuoksi alkaa juttu uudestaan. Boltayta ei tämä ollenkaan häirinnyt.