Saavuttuansa Boltay-mestarin luo syleili Kárpáthi häntä useat kerrat. Hän tahtoi heti saada nähdä morsiantansa. Tietäen, että ihmeen ihana tyttö on valmis tulemaan hänelle vaimoksi, oli hän todella Fannyyn rakastunut. Boltayn täytyi huomauttaa hänelle, että on muutamia lain määräämiä valmistavia seikkoja huomioonotettava, ennenkuin heistä aviopari tulee. Että ylimys, joka kuului lainlaatijoihin, unohti nämä, osoitti selvästi hänen olevan suuresti ihastuneen morsiameensa; mutta toisaalta se, että nuo seikat johtuivat Boltayn mieleen, osoitti, että Boltayn ihastus oli paljoa pienempi.
Sentähden pyysikin Kárpáthi häntä pitämään salassa koko asian, tähän hänellä oli muka erityiset syyt.
Boltay lupasi olla vaiti. Vasta ylimyksen mentyä muistui hänen mieleensä, että Teresa ja Fanny myöskin olivat pyytäneet hänen pitämään asiaa salassa. Havaintonsa hän kertoi Teresalle.
Tämä seikka vain vahvisti Teresan luuloa. Kun kumpikin tahtoo pitää naimista salassa aina vihkimispäivään saakka, niin ei rouva Mayer siitä saata mitään tietää, — hänellä on siis toiset syyt tänne tuloonsa. Varmaa näet on, ettei hän ole syyttä tullut.
Häävalmistukset tapahtuivat ulkona kaupungissa. Perhe kokoontui sangen harvoin yhteen, joten ei ollut tilaisuutta urkkia toistensa salaisuuksia.
Luonnollista oli, että Teresan ja Fannyn väli kävi päivä päivältä kylmemmäksi. Teresa tiesi, että tyttö oli miljoonamiehen morsiamena, taitamatta kumminkaan onnestansa iloita. Fanny taasen häpesi elää tuttavan kannalla tädin ja kasvatusisän kanssa. Mitä he ajattelisivatkaan? Luulisivat hänen vain teeskentelevän. Mitä onkaan sen ystävällisyys, joka alttarin edessä saattaa luvata rakastavansa miestä, jota hän ei rakasta? Ei muuta kuin valetta, teeskentelyä.
Senpätähden vallitsi talossa alakuloisuus, ikäänkuin jokainen olisi pelännyt toinen toistansa. Usein ei kukaan virkkanut päivällispöydässä sanaakaan, vaan kaikki olivat vaiti.
Rouva Mayer suvaitsi tarkimmin panna merkille tämän alakuloisuuden. Tyttö ei ole onnellinen, ajatteli hän. Fannyä kohdellaan liian ankarasti. Teresa ei luota häneen. Tytön on ikävä ja hän tuntee olevansa onneton tässä silmiin korviin asti ulottuvassa maalaisonnessa. Päiväkausiin ei hän saa nähdä vertaistansa nuorta miestä, ja silloinhan ovat sydämen halut suurimmat. Hm! Syntyy tästä jotakin.
Rouva Mayer pysyi kumminkin yhtä alhaisena kuin ennenkin, niin että hänestä täytyi aina pitää vaaria. Milloin tavattiin hänet keittiötoimissa, milloin taasen pesuakkojen kanssa pyykillä, milloin lattiaa lakaisemassa. Päivälliselle täytyi hänet väkisin taluttaa, lautaselle ruokaa panna, kun muuten ei tahtonut syödä.
Näillä kujeillansa sai hän Fannyn surkuttelemaan äitiänsä, jonkatähden
Fanny usein puheli äitinsä kanssa ja soitteli hänelle pianoa.