Fanny lähetti palvelijattaren takaisin, ilmoittaen tulevansa iltahuveihin, ja lähettäen terveisensä armolliselle Kecskerey herralle.
Kukapa tuo herra Kecskerey on! Pitääkö meidän tehdä hänenkin kanssansa tuttavuutta?
Hän on kunnon gentlemanni, jolla on sangen arvokas asema hienoissa seuroissa ja joka täyttää erään ajan vaatimuksen, jota ilman olisi vaikea tulla toimeen.
Hänet tuntee jokainen, joka tahtoo itseänsä mainittavana henkilönä pitää, sekä ylimykset että taiteilijat.
Hänen asuntonsa, hänen iltahuvinsa ja aamiaisensa ovat koko hienon maailman kokouspaikka.
Tänne kokoontui ylhäisiä naisia, jotka ihastuksesta taiteeseen tahtoivat lähemmin nähdä jotakin mainiota taiteilijaa; vapaamielisiä naisia, jotka laajensivat liittojansa yli avion rajojen; vanhoja naisia, jotka tahtoivat seurustella ikävien salonki-ihmisten sijasta iloisten nuorukaisten kanssa; suosittuja taiteilijattaria, jotka olivat seuran valioita; pari sinisukkaa; valistuneita filosofinaisia, jotka kirjoittavat päiväkirjaansa joka ihmisestä, jonka tapaavat ja jonka kanssa ovat kerran puhelleet; moni ylhäisempien piirien nainen, jota maailma pitää suurena laulajattarena ja joka mielellään antaa äänensä kuulua; muotikaunottaria, joita jonkun mahtavan miehen armo on oikeuttanut pääsemään hienoihin seuroihin, ja arvoisia äitejä, jotka tulevat tänne tyttärinensä, ollen tarpeeksi tuhmia käsittääkseen syyn, minkä vuoksi heitä on tänne kutsuttu; nuoria kavaljeereja, nero- ja rahaylhäisöä; vanhoja herkkusuita herroja; joitakuita pilkkakirveitä, jotka iloitsevat toisten tyhmyyksistä; vieraita pohjattoman rikkaita kavaljeereja, jotka tahtovat nähdä kaunotarnäyttelyä; elähtäneitä herroja, jotka levittävät ympärillensä ikävyyden ruttotautia; runoniekkoja, jotka heti ensi viittauksesta ovat valmiit lausumaan julki viimeisiä neronsa tuotteita, ja lopuksi pari kolme sanomalehtimiestä, jotka kirjoittavat lehtiin kaikesta, mitä he Kecskerey herran iltahuveissa näkivät, kuulivat, söivät, joivat, ja mitä toiset näkivät ja kuulivat, söivät ja joivat.
Tällaisista aineksista oli koottu se hieno seura, jonka tapana oli kokoontua Kecskerey herran iltahuveihin. Näitä huveja pidettiin kaksi kertaa viikossa, mutta erinomaisissa tapauksissa, esimerkiksi jonkun vieraan taiteilijan kaupungissa käydessä, useamminkin.
Joka tästä tekee sen johtopäätöksen, että Kecskerey herra on äärettömän rikas mies, hän erehtyy. Ei hänellä ole auringon alla, eikä maankaan alla muuta kuin "renommé" (maine)! Häntä pidetään hienona ritarillisena, taiteentuntijana, sivistyneenä miehenä. Kunnian asia on käydä hänen luonansa. Ei kenenkään tarvitse hävetä seurustella hänen kanssansa, sillä hän suosii aatelia, sekä suku- että raha-, kauneus- ja neronaatelia. Hän yhdistää eri seurapiirejä; rikkaat ylimyksemme, kunnon pankkiirien pojat ja vanhat aatelismiehet ovat luoneet älykkäästi kootun seuran, jota varten aineelliset varat ovat heidän uhraamiansa, mutta taiteellinen toimeenpano isännän ansio, — tai selvää kieltä puhuen: he antavat rahoja huveihin, joihin herra Kecskerey kutsuu vieraita.
Jos joku päästäisi huuliltansa Kecskerey herrasta sanan "parittaja", hän rikkoisi kovasti sopivaisuuden lakeja vastaan.
Kecskerey herra ei kehoita ketään eikä puutu kenenkään asioihin, hänen huveissaan käy kaikki ankaran siveästi ja säädyllisesti.