Miks'ei enää naureta? Miks'ei jatketa puhetta? Miksi Fennimore koettaa olla noin vakavan näköinen?
— Jakakaa kortit!
Pelatessahan on heillä aina jotakin nauramisen aihetta, sekä voitosta että häviöstä.
Nyt tuli Abellinon vuoro pitää pankkia.
Hän alkoi hävitä.
Pöydän toisessa päässä istuu Fennimore ja voittaa yhä; välistä tekee hän kahden- ja kolmenkertaisen panoksen ja voittaa sen neljän- ja kahdeksan kertaisena.
Abellino alkoi menettää mielenmalttinsa ja rupesi hätiköimään. Ei ottanut vaaria panoksista, vaan ajatukset liikkuivat muualla.
Taas voitti Fennimore nelikertaisen panoksen.
— Ha, ha; — Hän ei voinut olla voittoisasti nauramatta. Herra Kárpáthi, teihinkin sopii sananlasku: onneton pelissä, onneton lemmessä. Abellino parka, oikeinpa sinua tulee surku. Olet minulle velkaa tuhat tukaattia.
— Minäkö? — kysyi Abellino kiivaasti.