— Miekat alas! — huusi Konrad. Miekat alas!
Heti laskettiin neljä miekkaa väliin, ja taistelijat erotettiin.
Fennimoren kiukku oli rajaton.
— Miksi meitä luulette? Miksi toitte meidät tänne ilveilemään? Olisitte antaneet käteemme puukon, niin olisi kaikki jo aikaa sitten kuitattu. Tahdon pistää ihan sydämeen. Tahdon nähdä tuon miehen kuoliaana.
— Hiljaa, ystäväni, hiljaa! Tässä ei melu auta, kuuluu vain kadulle ja meidät otetaan kiinni. Teidän pitää taistella, kuten olemme päättäneet. Jos aiotte taistella romantillisella tavalla, niin menkää Ameriikkaan; sulkeutukaa pimeään huoneeseen ja tapelkaa siellä miekalla ja pistoolilla. Kuka pimeässä paremmin osaa, se voittaa. Mutta niinkauan kuin olette Euroopassa, on teidän alistuttava meidän tapoihimme.
Fennimoren mielestä oli kuitenkin liikaa tämän asian tähden lähteä
Ameriikkaan. Hän katsoi siis parhaaksi paikalla suoriutua asiasta.
Vielä kerran astuivat he asentoon.
Fennimore vapisi kiukusta. Kaikin voimin ryntäsi hän Abellinon kimppuun koettaen väsyttää häntä vilkkailla mutta kelvottomilla iskuilla. Hän ei enää ehtinyt omaa asemaansa ajattelemaan, vaan hyökkäsi milt'ei vastustajan miekan kärkeen. Vihdoin kiukun ollessa korkeimmillaan, hän unohti säännöt ja varamiehet sekä aikoi pistää vastustajansa puhki.
— Oh! Alas miekat! Lyökää miekka kädestä!
Kaikki varamiehet piirittivät hänet yht'aikaa.