Ne jotka ovat tarkemmin tutkineet ylhäisten seurojemme uudempia aikakirjoja, tietävät, ettei tämmöinen kaksintaistelu ole mikään runollinen houre. — — —
Fennimore kuoli paikalla; ei kuulunut huokausta, ei näkynyt kasvoissa kivun ilmausta. Abellino oli kuukauden sairaana haavastaan. Parannuttuansa sai hän ystäviltä neuvon paeta ulkomaille, siksi kunnes huhu asiasta vaikenisi, mutta ei mihinkään sivistyneeseen maahan, sillä pian sieltä saadaan kiinni mies, jolla on paljon velkoja ja joka mielellään elää suuriksi herroiksi, vaan varmuuden vuoksi itämaille.
Muutaman päivän perästä lähtikin hän pyhälle haudalle Palestiinaan, kuten yleinen mielipide piloillaan sanoi, katumaan syntejänsä.
Sinne me emme häntä seuraa. Jos hän tulee takaisin, niin antaa hän kyllä äänensä kuulua.
Juhana Kárpáthi, onnellinen, ylen autuas Nabob, matkusti vaimoineen kotiansa Kárpátfalvaan.
Ennen pitkää saamme heidät nähdä tai kuulla heistä puhuttavan.
KOLMAS OSA
I.
Isänmaallinen laitos.
Valtiopäivät olivat päättyneet ja säädyt (sekä ylä- että alahuone) hajaantuneet. Attilatakkiset juristit helisevine sapeleineen, isänmaan isät kultanyörisine viittoinensa ja herrasvaljakot muotinaisineen katosivat väkirikkaasta kaupungista. Talojen porteilla oli luettavana surullisia ilmoituksia vuokrattavana olevista huoneista. Kauppiaat lähettivät takaisin hyvässä toivossa tilaamiansa muotitavaroita; kahvilat kävivät tyhjiksi, niissä ei enää näkynyt muita kuin jokunen kaupungissa syntynyt ja vanhentunut kantavieras. Pressburg muuttui hiljaiseksi; sai rauhassa kävellä kadulla, ei tarvinnut pelätä hevosen tallaavan ketään maahan eikä sysäävän lokaan jalankävijöitä. Öisin eivät enää häirinneet nukkuvien unta hurjien nuorukaisten loilotukset, he kun valtiopäiväin aikana, kymmenen, jopa kaksikymmentä miestä käsi kädessä rinnatusten kulkivat pitkin katuja, meluten ja ikkunoita särkien. Ei tarvinnut enää niin tarkkaan vartioida tyttöjä, etteivät aina istuisi ikkunan ääressä, eikä pelätä soihtukulkueiden liikkuessa kaupungin syttyvän kipinöistä tuleen. Sanalla sanoen: Pressburg oli taas saanut tavallisen, hiljaisen ja rauhallisen muotonsa, ja lyseon sekä akatemian nuoriso alkoi taasen kohota entiseen arvokkaaseen asemaansa.