Kolmantena päivänä juhla päättyy komeilla tanssiaisilla. Paljon nuorisoa, kaunottaria tulee kokoon. Kainojen naisten rinnalla pulskia, jaloja ritareja, joitten mielessä ei vilppiä ole… Kuka vie hänet tanssiin?
Nyt niinkuin aina ennenkin oli Fannyn mielessä tuo näkymätön ihanne. Hän näki miehen istuvan kokouspöydässä, näki hänen nousevan ylös ja selvällä, kaikuvalla äänellä esittävän maljan emännän kunniaksi, ja ajatteli, miten suloista olisi, kun hänen pikarissaan olisi myrkkyä, jonka voisi juoda viimeiseen tippaan ja kuolla miehen tietämättä mitään hänen rakkaudestansa. Fanny näki hänen ratsastavan rinnallansa; he ajoivat nopeasti, ja hän ajatteli, miten suloista olisi pudota ja kuolla tämän miehen nähden. Hän näki hänet hengessään kaikkialla. Vaikka mitä olisi miettinyt, mihin hyvänsä huomionsa kääntänyt, niin oli yhä hänen mielessään tuo nimetön ihannekuva ja ajatus, että olisi parasta kuolla.
II.
Vaimo parka!
Vaimo parka!
Tarkoitamme rouva Kárpáthia.
Miehensä kautta oli hän saanut äärettömiä rikkauksia ja ylen ylhäisen nimen. Molemmat ovat enemmän taakaksi kuin siunaukseksi.
Ei millään maailman aarteilla voi ostaa oikeata iloa, tyytyväisyyttä, sydämen onnellisuutta, rakkautta, lepoa, omantunnon rauhaa.
Entä ylhäinen nimi?
Kaikki tietävät, miten hän on saanut tämän nimen. Kostaakseen veljensä pojalle nai eräs hupsuksi tunnettu vanhus pahamaineisten vanhempain tyttären, joka muussa tapauksessa ehkä olisi tullut vietellyksi.