Joka päivä tulee Juhana-herralle joukottain kirjeitä kaikista maan ääristä, ja hän lukee ne myöskin. Mikä sisältää onnentoivotuksia, mikä on osakkeiden tilaus, mikä taasen lupaus tulla kokoukseen. Muutamat ennustavat koirainhoidolle onnellista tulevaisuutta, toiset antavat hyviä neuvoja, toiset taas tarjoutuvat yhdistyksen sääntöjä laatimaan. Yksi sanoo tulevansa perin onnelliseksi jos hänet valitaan johtokuntaan, toinen pyytää saada kunnioitettavalle seuralle ilmoittaa, ettei hän tosin itse pääse kokoukseen, kun hän sairastaa luuvaloa, mutta hänen koiransa on ottava osaa kilpailuun. Sangen tyytyväisenä jättää Juhana-herra kirjeet hajalleen pöydälle; hän ei salli kirjekuoriakaan huoneesta korjata. Hän sai siten niitä yhä ihailla. Vain muutamat kirjeet joutuivat tulen uhriksi, nimittäin sellaiset, jossa oli tohdittu väittää paremmaksi perustaa kansakouluja, vaivastaloja, maanviljelysseuroja, harrastaa Tiszavirran perkausta, maanteitten rakentamista, museoita, akatemiaa, teaatteria, lainamakasiineja. Semmoisia kehnoja kirjeitä ei otettu huomioonkaan. Juhana-herra on niin mielistynyt tuumaansa, ettei hän anna kenenkään itseänsä pelottaa. Ja olihan hän antanut raha-apua kaikkiin yllämainittuihin laitoksiin, joita joku levoton kreivi tai muut yrittelijät olivat kansan niskoille asettaneet. — Tosin olisi hän voinut auttaa puolet näistä laitoksista kukoistavaan kuntoon niillä rahoilla, jotka hän yhdessä vuodessa uhrasi koiralaitokseensa, mutta tulevathan nuo toiset yritykset aikaan ilman häntä, kun taasen metsäkoirain hoito välttämättömästi kaipaa rahavaroja, sillä kuten jo on mainittu, koira "non nascitur sed fit", se ei ole syntyänsä mestari, vaan sitä pitää kouluttaa.
… Mutta nyt pois tieltä vähäksi aikaa, koirat!
Juhlakokous ja sen valmistukset antoivat paljon tekemistä Fannylle ja hänen sydämellensä.
Sydämellensäkö?
Tuleehan sinne paljon väkeä, aateliston parhaita. Kokoontuu vakavia ja mainioita miehiä, sillä kaikki pitävät Juhana-herrasta, joka omituisuuksiensa ohessa suosii kaikkea jaloa ja hyvää, joten yleishyödyllisissä yrityksissä saattaa luottaa hänen apuunsa. Tällaisiin tilaisuuksiin ihmiset vetävät toisiansa. Kukin tietää saavansa nähdä koossa paljon kansaa, paljon kauniita naisia, useita hullunkurisia miehiä, ja kukin aikoo saada hauskaa toisen kustannuksella.
Tämä oli ensimmäinen juhla, johon Juhana-herra kutsui myöskin naisia.
Olihan hän nainut mies.
Fanny kovin pelkäsi seudun vallassäätyläisten tuloa. Ottanevatko häntä seuraansa nuo ylhäiset naiset, jotka ovat perineet sekä aatelisuuden että siveellisyyden ja tahrattoman maineen? Tunnustanevatko he vertaisekseen häntä, jonka onnetar ja vanhan hupsun oikku on heidän rinnallensa koroittanut? Voinevatko unhottaa hänen syntyperänsä, huonon maineensa?
Lähiseuduilta tulee varmaan miehiä, joita kautta koko maan pidetään mainioina, luotettavina. Juhla on kestävä useita päiviä. Ensi päivänä on istunto. Isossa salissa on vakavia miehiä koossa, parvekkeilla naisia kuuntelemassa puheita. Kokous päättyy illallisella. Hän on oleva emäntä talossa, kaikkien nähden … tokkohan kukaan esittää maljaa hänen kunniaksensa?
Toisena päivänä pidetään koirakilpailut. Sekä naiset että miehet tulevat komeilla hevosilla ratsastaen ajamaan viekkaita kettuja takaa. Hänkin on ratsastava… Kuka tulee hänen ritariksensa?
Illalla on talon emäntä antava kullalla ja helmillä koristetun satulaloimen metsästäjälle, joka koirineen on enimmän itseänsä kunnostanut. Loimen on hän itse tehnyt… Kuka voittaa sen?