Ne veikot jotka eivät keräyslistoistakaan ottaneet viisastuakseen, viekoitteli hän muassaan Szentirmayn luokse yleisiin kokouksiin.
Sinne kokoontui usein vakavia, tieteellisesti sivistyneitä miehiä, joitten seurassa eivät tällaiseen ilmanalaan tottuneet veikot viihtyneet, vaan pelkäsivät kovin, että Szentirmay ehkä joskus esittelee heidät vaimollensakin, jonka sanottiin olevan hyvin hienon ja sivistyneen naisen. On miehiä, jotka ovat tällaisten naisten seurassa sangen noloja.
Rouva Kárpáthin laita on peräti toinen. Hyvinpä tiedetään, ettei hän ole mitään suurta sukua, eikä hänen kuullensa tarvitse liioin sanoja valikoida, sillä kotonansa hän on kyllä tottunut tyhmyyksiä kuulemaan, eikä siis saata liioin pahaksensa panna, vaikka hänen kuultensa sattumalta tulisikin sopimattoman puheen päästäneeksi. Rouva Szentirmayn lähellä ei tohdi suutansa avata, ei hiiskahtaakaan, sillä hänet on kasvatettu Englannissa, missä sanotaan naisten heti menevän tiehensä, jos joku heidän nähtensä laskee jalat ristiin taikka puhellessa sattuu mainitsemaan paitaa tai sukkia. Näin ollen ei voi tietää, milloin tekee suuren tuhmuuden.
Kuten jo puoliksi olemme saaneet kuulla, on lähimmässä tulevaisuudessa syntyvä uusi laitos Juhana-herran esityksestä, joka ennen pitkää oli saanut kaikkien kansanluokkain yksimielisen hyväksymisen.
Tämä ehdotus yhdisti taian tavalla kaikki puolueet sekä valkoiset että mustat, punaiset ja kirjavat, konservatiivit, reformienystävät ja liberaalit (radikaaleista silloin ei vielä tiedetty mitään), kaikki yhdistyivät tähän esitykseen. Ettei asia ollut joutavaa laatua, todistaa sekin seikka, että se tähän päivään saakka on ollut yhtä paljon suosittu, kenties enemmänkin kuin ennen.
Tämä mahtava aate, jonka alkuunpanija oli Juhana Kárpáthi, tarkoitti jahtikoirain suosijain seuran perustamista.
Epäilemättä on koira tärkeimpiä ja huomattavimpia ilmiöitä eläinkunnassa. Eritoten monipuolisten virkojensa vuoksi täytyy meidän pitää sitä positiivisena tekijänä yhteiskunnassa.
Sitä ihmettelemistä ja ihastusta, jonka Juhana-herran esitys sai aikaan, ei minun heikko kynäni pysty kertomaan, siihen tarvitaan paljoa suurempi kuvituskyky ja innostuneempi kynä, kuin minun. Esitys elähytti koko yhteiskuntaa; vanhat riidat unohtuivat. Kauan aikaa kilpaili se Unkarin tiedeakatemian perustamisehdotuksen kanssa. Vasta sitten antoi se tälle etusijan, kun akatemian ehdottajat lupasivat suosiollista apuansa myöskin tuohon toiseen yleishyödylliseen yritykseen.
Suurimmalla varmuudella voimme siis sanoa, että piakkoin pidettävä perustava kokous Kárpátfalvan kartanossa tulee olemaan mitä loistavin ja huvittavin, sillä maan etäisimmistäkin osista luvattiin tulla tähän merkilliseen kokoukseen ja yleensä oltiin halukkaita näkemään, kumpi maankuuluista koirista olisi voittava kilpailussa, Juhana-herran "Martti" vai Mikko Horhin "Tuuli". Muutamat ovat lyöneet vetoa, että Borsodmegyen ispaanin "Pääsky" on ottava kaikista voiton, kun taasen Tonavantakalaiset ovat vakuutetut, että Györiläinen "Poukka" voittaa. Mutta kaikki kuitenkin pelkäävät erästä Siebenbürgiläistä ihme-eläintä, josta Unkarin herrat olivat tarjonneet kaksisataa tukaattia, mutta koiran isäntä ei ollut sittenkään eläintä myynyt. Nyt kehuu hän aikovansa viedä unkarilaisilta voiton.
Määrätyn kokouspäivän edellisellä viikolla oli viskaalilla täysi työ kirjeitten kirjoittamisessa. Sormet tulivat toisen kerran musteeseen; jopa hiuksetkin, jotka alkuansa olivat vaaleat, muuttuivat mustiksi kynän puhdistamisesta. Kielikin musteni, sillä hän käytti sitä imupaperin sijasta, nuollen kynästä tipahtaneet mustetahrat.