Narreista sai vain mustalainen Vidra jäädä kartanoon, hän kun oli herrallensa niin uskollinen. Mutta taloudenhoitaja käski hänenkin täst'edes elää siivosti.
— Sittenpä minusta vasta aika narri tuleekin, vastasi tähän mustalainen.
Kun lähiseuduille levisi huhu, että Juhana-herra oli mennyt naimisiin, niin tuli joka haaralta kaikenmoisia onnentoivotuksia tuttavilta, "omituisilta", mitkä runon muodossa, mitkä suorasanaisina.
Herra Varga otti ne takavarikkoon, sillä ne olivat täynnä kaikenlaisia tyhmyyksiä, niin että niitä ei ilennyt antaa Juhana-herran saatikka hänen rakkaan puolisonsa käsiin. Muiden muassa oli eräs ilkeä herjausruno, joka oli täynnä saastaisia kompia, jommoisia turmeltuneet runoniekat osaavat runomittaan asettaa ilettäviä runouden mädänneitä hedelmiä, jommoisia tosin ei näe painettuina, mutta joita kuitenkin paljon kopioidaan ja käsikirjoituksina luetaan sekä tunnetaan useinkin paremmin kuin kuuluisimpien runoilijoiden ikimuistettavia teoksia.
Tämmöisen ilkeän herjauspätkän oli Kárpáthille lähettänyt runoseppä Gyárfás, joka vanhasta herrastaan erottuansa oli mennyt tämän vihamiehen, Antti Kutyfalvin luokse. Tuntien parhaiten Nabobin heikot puolet osasi hän koskea arimpiin paikkoihin. Runo oli niin täynnä hävyttömiä ja irstaita lauseita, että kunnon taloudenhoitaja sen luettuansa, ensin aikoi kutsua kokoon Nabobin heitukat ja mennä miehissä antamaan Kutyfalville sekä hänen runosepällensä hyvän selkäsaunan. Mutta hän malttoi kuitenkin mielensä. Kirjeeseen kääri hän palan vanhaa homehtunutta juustoa ja kappaleen kyrsäleipää, joita talonpojat yleensä käyttivät raivohulluutta sairastavien koirien lääkkeeksi, ja laittaen siten kauniin paketin lähetti hän sen Kutyfalvi herralle pitemmittä mutkitta. Martti lähetettiin viemään pakettia perille. Hän sai ratsastaa parhaimmalla hevosella ja häntä kiellettiin astumasta alas ratsun selästä lähetystä Kutyfalvin käteen antaessansa. Kielto olikin sangen tarpeellinen, sillä huomattuansa leivänpalan ja homehtuneen juuston oli Kutyfalvi kiukusta haljeta ja käski heti renkien sulkea portit. Mutta Martti ei kauvoja viivytellyt, vaan havaitessaan porttien olevan kiinni, antoi hän ratsunsa hypätä aidan yli ja toi Varga herran suureksi mielihyväksi kotia tiedon, että Kutyfalvi oli kaikkine väkinensä ajanut häntä takaa aina metsän reunaan saakka.
Juhana-herra sydämestään iloitsi, kun kotia tultuansa ei enää nähnyt jälkiäkään entisestä. Kaikkialla vain uutta, hämmästyttävää. Hurjat huvipaikat olivat muuttuneet vakaviksi huoneiksi. Kaikki, jotka tulivat kartanossa ja pihalla vastaan, olivat siivoja, nöyriä ihmisiä. Kun miestuttavat tulivat tervehtimään, olivat he niin kohteliaita, että Fannyn mielestä tuntui valheelta kaikki, mitä hän oli Nabobista kuullut asuessaan äitinsä luona ja nauraessaan lapsellisesti keikarien jutuille, joitten kaksimielisyyden hän nyt vasta alkoi käsittää.
Näissä jutuissa ei ollut perää eikä pontta. Eihän näkynyt semmoisesta merkkiäkään.
Entiset ystävät eivät ensin rohjenneet tehdä Juhana-herralle sopimattomia huomautuksia, mutta ei aikaakaan, niin alkoivat vanhat lurjusveikot käydä yhä useammin talossa. Kun Juhana-herran mielestä heidän seuransa kävi vastenmieliseksi, keksi hän hyvän keinon saada heidät pysymään poissa.
Jo siihen aikaan alkoi jonkinlainen hyväntekeväisyyden tuuli puhaltaa, elähyttäen kansallisuuttamme. Perustettiin hyödyllisiä seuroja, jotka ajoivat kansallisuuden, ihmisyyden, tieteiden tai talouden asiaa. Näihin seuroihin rupesi Kárpáthi jäseneksi ja oli sangen mielissään, kun hänet valittiin joko esimieheksi tai suojelijaksi. Kun sitten tuli noita vanhoja juomaveikkoja, oli hänellä heti käsillä pari kolme keräyslistaa, joihin hän ja hänen vaimonsa olivat merkinneet kumpikin yhtä suuren summan. Kuoppaan langennut vieraissakävijä kiroili, peuhasi, esteli, mutta ei auttanut; täytyi kirjoittaa nimi listaan ja luvata joku summa lunnaiksi. Jollei vieraalle kelvannut tiedeseura, niin oli toinen keräyslista sokeritehtaan osakkeita varten, ja joll'ei hänen mielestänsä tämäkään yritys ollut tarpeeksi yleishyödyllinen, niin oli vielä kolmaskin keino — sai kirjoittaa kansankirjastojen perustamislistaan. Jos vieras tätäkin piti hulluutena, niin tarjottiin hänelle osakkeita Berettyójoen[21] koskien perkaamisyhtiöön, niin että hänen kuitenkin oli listojen uhriksi jääminen.
Tästä syystä veikot alkoivat karttaa Kárpátfalvaa, joka heidän mielestänsä oli pahamaineiseen majataloon verrattava. Kun he sattumalta tapasivat Nabobin, alkoivat he heti estellä, olivat muka jo syntivelkansa maksaneet.