Kaunis Rudolf Csendey, joka mielellään kuulee itseänsä kauniiksi kehuttavan. Minä puolestani pitäisin tuollaista kehumista sangen harmittavana. Sileä leuka, jakaus keskellä päätä, hiukset voiteessa, kauneissa suortuvissa. Hänen kanssaan ei voi järkevää sanaa vaihtaa.
Paroni Teodor Berky, joka on olevinaan omituinen mies; istuu ratsain tuolilla, pitää korviin saakka ulottuvia kauluksia ja luulee todellakin sangen omituinen mies olevansa.
Ylistetty Csepcsy, patentin saanut tanssien johtaja, joka ei muista tavanneensa naista, joka ei olisi häneen mieltynyt, eikä myöskään miestä, joka olisi hänelle masurkassa ja valssissa vertoja vetänyt.
Eräs syllän pituinen kreivi, joka itsekin tunnustaa olevansa rumin mies, minkä on nähnyt, mutta kuitenkin väittää, ettei kukaan kilpakosija ole häntä voittanut.
Eräs kelmeä nuori mies, jonka sanotaan salanimellä kirjoittavan runoja. (Riennämme mainitsemaan hänen puolustukseksensa, että huhu on perätön; epäiltävää näet on, osaako hän kirjoittaakaan.)
Ja vielä koko liuta miehiä, jotka hyvästi osaavat loruilla, tuoda viestejä, mairitella, lausua kuivia sievistelyjä, tanssia. Toinen joukko on tyhjäntoimittajia, jotka haaveilevat, huokailevat, ovat romantillisia olevinansa, mutta juovat, lyövät korttia ja kisailevat piikojen parissa, kuten muutkin. Kolmas legioona on arki-ihmisiä, jotka todellakin ovat ihastuneet rouvaan, mutta eivät tiedä, miten synnyttää vastarakkautta.
Kas tässä talvipuisto, joka viheriö, sittenkuin Nabob vaihtoi maalaistytöt ihmeen ihanaan rouvaan.
Vaimo parka!
Usein on hän aikonut paeta näitten surkuteltavien, ikävien ja harmittavien ihmisten parista. Mutta minne? Ei ole ainoatakaan, joka häntä ymmärtäisi. Juhana-herra luulee tekevänsä oivallisesti antaessaan tämän iloisen seuran huvittaa vaimoansa kaikin keinoin.
Kovin mitättömiä, tuhmia tomppelia ovat nuo kaikki hänen ihanteeseensa verraten!