Kovin itsekkäitä, hyödyttömiä, turhamielisiä ovat nämä verrattuina mieheen, jonka kuva on hänen sydämessänsä.
Ei ole edes naista, ystävätärtä, jolle voisi sydäntänsä avata.
Juhlakokous oli jo tulossa. Juhana-herra oli kutsunut paljon vieraita, ja annettuaan Varga herran kirjoittaa kutsuttujen nimet paperille käski hän viedä listan rouvalle, jotta Fanny saisi lisätä siihen vielä joitakuita, joita hän ehkä mielellänsä tahtoisi juhlaan tulemaan.
Tämäkin seikka osoittaa, kuinka kohtelias Juhana-herra oli vaimollensa.
Varga herra toi listan. Koputteli tullessaan joka ovelle eikä avannut, ennenkuin vastattiin: "sisään!" Nähdessään emäntänsä seisahtui hän kynnykselle ja olisi ollut kovasti mielissään, jos hänellä tällä kertaa olisi ollut niin pitkät kädet, että olisi voinut ojentaa listan kynnykseltä sohvalle saakka.
Fanny suosi erikoisesti tätä ukkoa. Muutamien ihmisten kasvoista jo näkyy puhdas, rehellinen sielu, niin että heihin luottaa heti ensi kerran henkilön tavatessaan. Fanny ei odottanut, kunnes Varga herra astuisi lähemmäksi, vaan meni heti vastaan, otti häntä kädestä ja veti ukon sisälle, vaikka tämä joka askeleella koetti kumarrella, ja painoi hänet istumaan. Jottei ukko pääsisi nousemaan ylös, kiersi Fanny vielä lapsellisen suloisesti kätensä ukon kaulaan, mikä seikka sai vanhuksen kovasti hämille. Kun Fanny irroitti kätensä, nousi hän tietysti heti taas seisomaan.
— Istukaa vain, setä kulta, taikka minä seison myöskin.
— Mutta minä en ole niin suurta kunniaa ansainnut, änkytti taloudenhoitaja varovasti laskeutuen nojatuoliin, ikäänkuin pyytäen anteeksi siltäkin, kun rohkeni istua ja kumartui eteenpäin, ettei tuolilla olisi liian raskasta taakkaa.
— Mitä uutisia tuotte, Varga setä, kysyi Fanny hymyillen. Olipa hyvä, että tulitte. Katsokaas, minun on niin hauska saada nähdä teitä.
Varga herra mutisi jotakin siihen tapaan, ettei hän käsitä, mistä syystä hänelle niin suuri kunnia tapahtuu. Samassa ojensi hän rouvalle nimilistan kertoen Juhana-herran käskyn ja alkoi tehdä lähtöä.