Salissa nousi nauru, kuului kirouksia ja sadatuksia, niin että kokouksen arvo ja juhlallisuus oli mennä myttyyn. Silloin ärjäsi kreivi Erdey vakaasti ja maltillisesti yhä vielä toisilleen äriseville ja haukkuville koirille:
— Hyvät herrat! Te saatte pysyä ulkona, kun me olemme sisällä.
Tästä nuhteesta tuli seura taas hyvälle tuulelle, koirain kuulijakunta ajettiin ulos, ja kokous hyväksyi ehdotuksen paitsi riidanalaista pykälää. Yksimielisesti valittiin Juhana-herra esimieheksi ja tuo suuri isänmaanystävä, kreivi Szépkiesdy, varaesimieheksi. Valittiin sihteeri ja hänen varamiehensä, viskaali ja lääkäri, kuusikymmenmiehinen komitea ja kaksitoistamiehinen valiokunta. Kaikki kirjoitettiin säntilleen pöytäkirjaan.
Alku oli tehty, suuri ja mainittava seura perustettu. Meillä ei ole tähän muuta sanomista, kuin vain se toivomus, että nämä arvoisat isänmaanystävät muitakin yleishyödyllisiä asioita yhtä paljon harrastaisivat. Senpätähden mekin yhdymme niihin kestäviin eläköönhuutoihin, joilla seuran jäsenet kunnioittivat toisiansa.
Juhlasalista vieraat kokoontuivat suureen seurasaliin, missä kiistat ja keskustelut kestivät neljään saakka iltapäivällä. Yrjö Málnai kertoi jokaiselle, jonka tapasi, ettei hän ymmärrä, miksi ei hänellä vielä ole ollenkaan nälkä.
Käsitysten kulkivat molemmat kaunotar-rouvat. Kaikki väittivät, ettei ole helppo sanoa, kumpi heistä on kauniimpi. Rouvat, ankarat naiset kohtelivat ystävällisesti ja kiittelivät emäntää, entistä köyhää porvaristyttöä, joka tällä hetkellä parhaiten tunsi, mikä Jumalan lahja hänellä oli ystävättäressään, joka — puhuaksemme suoraan — teki hänet muodikkaaksi herrassalongeissa.
Nuoret herrat, salonkien leijonat pyörivät kiertotähtien lailla näitten kahden seuranauringon ympäri. Kreivi Szépkiesdynkin katse seurasi heitä, ja vaikka Flora aina äkäisesti käänsi pois hänestä kasvonsa, niin oli kreivillä mielestänsä vain sitä suurempi syy tähän hienoon sievistelemiseen.
— Tiedättekö mitä, kreivi? — virkkoi Flora vastaan tulevalle
Szépkiesdylle. Minä olen teille suuttunut, kovasti suuttunut.
— Siitä en voi muuta kuin olla iloissani, vastasi tuo suuri mies; nainen, joka kerran vihaa saattaa myöskin rakastaa.
— Teillä on sangen kurjat ajatukset naisten vihasta. Jos me liittoudumme teitä vastaan, niin kukistamme teidät, menetätte kansan suosion koko maassa.