Vastaus kuului sangen somalta hymyilevän rouvan vilkkailta huulilta lausuttuna. Siihen olisi kukin meistä vastannut armoa anomalla ja kättä suudellen pyytänyt rouvaa panemaan pois vihansa. Mutta tuo suuri mies katsoi paremmaksi antaa heti jyrkän vastauksen, Juhlallisella äänellä ja muodolla, ikäänkuin olisi neuvoskunnassa istunut, vastasi hän sanojansa tarkkaan punniten:
— Rouvaseni! Sitä on minulle ennenkin koetettu tehdä. Naisten parissa lemmenleikkiä lasken, mutta en mene heidän kanssansa taistelemaan enkä heitä pelkää.
Tällaisissa tiloissa oli suuren miehen tapana kääntää vastustajalle selkänsä ja poistua. Pari hänen innokasta ihailijaansa kirjoitti heti muistiin tämän mainion lauseen.
Fanny hämmästyi suuresti; Flora vain nauroi.
— Hänestä olemme ainaiseksi päässeet. Satutin häntä arimpaan paikkaan. Sitä hän ei koskaan unhota. Kansan suosio on hänen kultainen vasikkansa. Joka sitä koettaa häneltä riistää, on hänen ystävyydestänsä päässyt.
Ei aikaakaan, niin soitettiin päivälliselle. Vieraat kävivät ilomielin pöytään, jonka herkkuja en mene kertomaan, kun sellaiset vain luonnossa huvittavat, mutta sitä vastoin niitten luetteleminen käy sangen ikäväksi. Rikkautta, loistoa, herkkuja oli Nabobin suuren maineen mukaan, unkarilaisista ruokalajeista alkain aina ranskalaisen keittotaiteen mestarillisimpiin laitoksiin. Viinejä oli monta lajia valikoida. Päivällinen kesti myöhään iltaan saakka, jolloin vieraat jo alkoivat tulla sangen äänekkäiksi. Tuo suuri isänmaallinen mies rupesi laskettelemaan irstaita, kaksimielisiä juttujansa naisten läsnäolosta huolimatta, lausuen: castis sunt omnia casta, puhtaille on kaikki puhdasta. Joka kerran tietää, miksi punastua, hänellä ei muka enää ole mitään turmeltavaa. Mutta naiset eivät olleet hänen juttujansa kuulevinansakaan, vaan ryhtyivät näistä huolimatta naapuriensa kanssa puheeseen, vaikka omituiset veikot, tuon suuren isänmaallisen miehen tavalliset ihailijat, kilvan hänelle nauraa hohottivat.
Jokainen oli sangen hyvällä tuulella.
Ken oli tällä hetkellä Nabobia onnellisempi?
Hänen mieleensä muistui, mitä kauheita asioita hänelle tapahtui vuosi takaperin samassa huoneessa, missä nyt oltiin. Ja nyt näki hän vieressänsä kauniin, suloisen vaimon; ympärillään iloisia, vilkkaita vieraita, hymyileviä kasvoja.
Esihuoneessa alkoi soida Biharin[22] viulu, milloin vilkkaasti milloin surullisesti. Eräs omituinen veikko työnsi tuolinsa nurin ja meni mustalaisten keskelle yksin tanssimaan. Sillä aikaa puheliaammat miehet tyhjensivät maljoja vierasten ja eritoten isännän sekä emännän terveydeksi ja sitten myöskin kaikenlaisten aatteellisten asiain kunniaksi, yhdistysten, komitaattien, kollegioitten, mikä minkin aatteen onnistumiseksi. Kreivi Szépkiesdy piti pitkän puheen, johon oli kudottu kaikki eläköönhuutoja herättäneet korupuheet, joita hän vuoden kuluessa oli julkisissa tilaisuuksissa lausunut. Näitä oli siis ennen jo kuultu, kuka kerran valtiopäivillä, kuka taasen ispaanin virkaanvihkiäisissä, ja nyt saatiin samoja sanoja koiraseuran ristiäisissä ihailla. Tämä seikka ei kuitenkaan estänyt ketään huutamasta "eläköön" tälläkin kertaa. Hyvä on sitä parempi, mitä useammin sitä kuulee. Kaikista ahkerin oli kuitenkin Juhana-herra toastien tyhjentämisessä. Jollemme tässä suhteessa sentään pitäisi erästä sangen kunnioitettavaa naista, kreivitär Keresztyä etevimpänä, niin sanoisimme, että Juhana-herra oli seuran sankari sekä mielevissä kokkapuheissa että juomingissa. Mutta kumminkin tulee meidän eritoten kiittää häntä siitä, että hänen mieleensä ensin johtui kohottaa pikari kahden poissa olevan miehen muistoksi, nimittäin kreivi Tapanin ja Rudolfin, jonka kautta hän sai seuran niin innostetuksi, että naisetkin tarttuivat maljoihin ja kilistivät lasia hänen kanssansa.