Tällä riemun hetkellä astui eräs palvelija rouva Szentirmayn luo, antaen hänelle kirjeen, jonka nopea sanansaattaja oli kotoa tuonut.
Flora tunsi miehensä käsialan osoitteesta, ja sitä paitsi oli siihen aikaan tapana kirjoittaa osoitteen alle: "rakkaalle vaimolleni", jotta postissakin sellaista kirjettä hellemmin pideltäisiin. Siis hän on kirjoittanut! Pestistä tulee kirje. Rouva Szentirmay pyysi poistua seurasta lukeakseen kirjeen. Hänen poistumisensa oli heti merkkinä ja luvanantona koko seuralle nousemaan pöydästä. Elähytetty vierasjoukko hajaantui läheisiin huoneisiin. Flora ja Fanny pujahtivat kenenkään huomaamatta makuuhuoneeseen, siellä kaikessa rauhassa kirjettä lukeaksensa. Täytyihän Fannynkin saada sen sisällöstä tieto.
Flora avasi ilosta vapisevin käsin sinetin ja luki ääneen seuraavat rivit:
"Huomenna tulen Kárpátfalvaan. Siellä tavataan. Rudolf. 1,000."
Tuo tuhatluku merkitsee: "tuhansia suukkoja!" Iloissaan suuteli rouva paikkaa, mihin mies oli nimensä piirtänyt, ikäänkuin olisi hän tahtonut saada ainakin sata suukkoa lähetyksestä edeltäkäsin. Sitten pisti hän kirjeen poveensa, jättäen yhdeksänsataa toiseksi kertaa.
Fanny oli yhtä iloinen kuin ystävättärensäkin. Ilo on näet tarttuvaista. Huomenna tulee Rudolf. Sittenkös vasta Flora on oleva mielissään, kun tapaa rakkaimpansa. Eikä Fanny ole häntä kadehtiva. Ei, vaan iloitseva toisen onnesta, parhaimman ystävänsä onnellisuudesta. Huomenna on hän tuleva, ja ilahuttaakseen vaimoansa, on hän kirjoittanut, milloin saapuu. Hän ei tule hiipien, kenenkään tietämättä, kuten epäluuloiset, vaan ilmoittaa edeltäkäsin tulonsa, ollen varma siitä, että häntä rakastetaan. Hauska on saada nähdä tätä onnellisuutta.
Riemusta loistavin kasvoin palasivat rouvat seuraan. Huviteltiin puoliyöhön saakka, jolloin kukin poistui kamariinsa. Juhana-herra antoi musiikin seurata vieraitansa yölepoon ja käski vielä musikanttien soittaa hiljaisia, nukuttavia säveleitä kunkin ikkunan alla. Vihdoin kaikuivat viimeiset sävelet, jokainen nukkui ja näki ihania unia, metsästäjät ketuista, puhujat kokouksista, Málnai herra leivoksista; neitseellinen vaimo syleili unissaan miestänsä, ja Fanny näki unta niistä kauneista kasvoista, joita hän paljon oli ajatellut, sinisilmistä, jotka nytkin niin lemmekkäästi häneen katsoivat. Eihän mikään unia estä!
Siis huomenna!
V.
Metsästäjä.