Samassa tuli Varga-herra, Jumala tiesi mistä, Fannyn hevosen luo ja ehdotti, että armollinen rouva käskeköön häntä, nöyrintä palvelijaansa, jos jotakin pitää korjata satulassa.
Ystävällisesti hymyillen kiitti Fanny vanhan virkamiehen auliutta, joka täten pelasti hänet pulasta, jottei tarvinnut päästää nuoria miehiä hänen jalustamiansa laittamaan. Vanhus kumartaen pyysi emäntäänsä laskemaan jalkansa hänen olalleen, kunnes hän ehtii saada kaikella kunnialla jalustimen kuntoon.
— Kiitoksia, ystäväni, vastasi rouva pudistaen ukon kättä. Mikko
Kissin teki mieli antaa vanhukselle selkään.
Varga-herra katosi taas, huomaamatta, nöyränä kuten ennenkin; luultavasti hän ajoi jossakin jäljessä päin rattailla. Jos joku pitäisi ukkoa silmällä, niin huomaisi, miten hän ei ollenkaan kallistu vasemmalle. Sillä olalla on emännän jalan jälki. Ei hän mistään hinnasta pyyhkisi sitä pois; kotia tultuansa panee hän sen takin talteen, eikä ikinä sitä enää yllensä ota. Seurue jatkoi hauskasti matkaansa. Pysähdyttiin erään huvihuoneen luo, missä palkinnot oli jaettava. Naiset ja miehet, jotka eivät ratsain kulkeneet, astuivat maahan ja kiipesivät korkeaan torniin, joka kohosi huvihuoneen keskeltä. Täältä näkyi koko lakeus, missä vain siellä täällä oli vähän metsää, muuten pelkkää rämeistä kaislistoa ja pensaikkoa, siis oikein kettujen luvattu maa. Huvihuoneen tornista saattoi nähdä koko kilpametsästyksen, sitä varten oli hyviä kiikareitakin ostettu sinne.
Koko liuta koiria oli metsämiesten muassa. Hauskaa oli nähdä, miten ne heti tulivat herrojensa luo, kun nämä vain kerran niille vihelsivät. Lempikoiratkin nostettiin alas rattailta ja päästettiin kahleista irti. Iloisesti hyppien koettivat ne nuolla isäntänsä kättä. Ihmeellistä on, miten inhimilliset intohimot saattavat tarttua eläimiinkin.
Juhana-herra valitsi erilleen kaksi pulskaa lumivalkoista metsästyskoiraa ja vei ne vaimollensa.
Parhaimmat koirat koko joukosta!
— Kyllä tunnen; toinen on Kissi, toinen taas Musti.
Kuullessaan nimiänsä mainittavan hypähtivät molemmat koirat ylös hevosen kylkeä vasten, emäntänsä käsiä tavoitellen.
Juhana-herra oli kovasti mielissään, kun hänen vaimonsa tunsi koirain nimetkin ja kun nämä tunsivat emäntänsä. Sekä ihmiset että eläimet mieltyivät Fannyyn.