Fanny ymmärsi pahaksi onneksi häntä väärin, luullen hänen sanojansa vain pilapuheiksi ja nauroi niille liian paljon.
— Juhana-herra, Juhana-herra! — huusi kimakasti Marion neiti vaunujensa sivulla ratsastavalle Kárpáthille. Jos minä olisin teidän sijassanne, niin en pitäisi ystävänäni miestä, jota arvellaan vastustamattomaksi.
— En ole luulevainen, armollinen neitiseni. Se ratas puuttuu luonteeni koneesta. Ehkä on joku sen vienyt. Hahaha!
— Enkä minä teidän sijassanne ottaisi osaa tällaiseen metsästykseen, sillä koirat luulisivat minua Acteoniksi.
— Ehkä olen antanut siihen syytäkin, kun te Dianan tavoin käyttäydytte minua kohtaan?
Marion neiti kääntyi poispäin, huulet nyrpyssä. Tuo ihminen on niin tuhma, ettei häneen mikään loukkaus pysty.
Fanny nauraa kaikesta sydämestään helluntaikuninkaan puheille. Jos hän tietäisi tämän olevan sulaa mielistelyä, niin ei hän suinkaan nauraisi. Mutta keskusteleehan hänen rinnallansa ratsastava Florakin yhtä hauskasti kreivi Erdeyn kanssa, ja onhan tänään ilopäivä, saa olla vähän tavallista vallattomampi.
Vasta silloin Mikko miestä on, kun hän saa puhua ratsastustaidostaan. Tutkii tarkasti, miten Fanny istuu satulassa. Huomauttaa, että rouvan ei pitäisi istua niin suorana, vaan antaa uuman liukua vienosti häilyen hevosen askelten mukaan. Satula näyttää olevan vinossa, koska oikea polvi on liian alhaalla. Ei, ei sekään ole vikana, vaan jalustimet ovat liian alhaalla, koska vasen jalka tuskin ulottuu. Pitää seisahtua; taikka saattaa vielä käydä huonosti. Hevosen juostessa voi helposti jalustin luistaa pois jalan alta. Pitää seisahtua. Täytyy laittaa armollisen rouvan jalustimet korkeammalle.
Heti hyppäsi viisi, kuusi miestä maahan tekemään tätä suloista palvelusta, ensimmäisenä helluntaikuningas. Punastuneena käänsi Fanny hevosensa poispäin, estäen avuliaita ritareja lähestymästä jalustimia.
— Hyvä on näinkin, ei ole tarvis auttaa!