— Kaikissa tapauksissa parempi kuin vanhana piikana, vastasi Keresztyn rouva niin äreästi, että Marion neiti oli pelästyksestä mennä tainnoksiin.
Juhana-herra osoitti suurta hellyyttä vaimoansa kohtaan luopuessaan hänen pyynnöstänsä metsästyksen hauskasta huvituksesta, josta hän oli jo kuukausia ennakolta iloinnut. Liikutettuna ojensi Fanny hänelle kätensä virkkaen:
— Ettehän vain suutu minulle, kun olen niin arka teistä.
Juhana-herra suuteli kätöstä kysyen:
— Enkö minä puolestani saisi olla huolissani sinusta?
Ehdottomasti katsahti Fanny ystävättäreensä ikäänkuin kysyen: pitääkö minunkin jäädä. Kárpáthi ymmärsi katseen.
— Ei, ei. En tahdo, että jäät. Mene huvittelemaan. Mutta ole varuillasi. Pojat, varjelkaa vaimoani kuin omaa silmäteräänne.
— Kyllä varjellaan, vastasi Mikko Kiss viiksiänsä sivellen.
— Kyllä minä hänestä pidän huolen, virkkoi rouva Szentirmay painostaen sanaa "minä", kun huomasi Fannyn joutuvan hämille tuosta hänen miehensä hyvää tarkoittavasta kehoituksesta.
Toisella sivulla sill'aikaa valmistelivat omituiset veikot koirinensa itseään metsästykseen. Torvien toitotuksilla ja piiskojen läimäyksillä alkoi ketun ajo.