-~ Mikäs on sinut, veikkoseni, sankarini, trubadurini, tähän valtakuntaan taas johdattanut? — kysyi Kecskerey; varmaan lemmenseikkailut, tärkeät toimet; tohdin lyödä vetoa, että olet ryövännyt jonkun vestalianaisen Intiassa.
— Sanoppas ensin: liikkuuko täällä vielä juttuja entisestä kaksintaistelustani?
Herra Kecskereyn kasvot kävivät aivan ankariksi.
— Veikkoseni, sinulla on liian suuret ajatukset itsestäsi. Luulet, ettei vuosikausiin muusta puhuttaisi kuin sinun kurjasta kaksintaistelustasi. Ei kukaan sitä enää muistakaan. Asia on vaipunut unholaan, aivan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tapoit Fennimoren. Hänellä oli nuorempi veli kadettina, joka siten pääsi tilanomistajaksi. Taannoin kysyttiin, miks'ei hän ole haastanut sinua oikeuteen. Tuhmapa olisin vastasi mies, jos rupeaisin vainoamaan hyväntekijääni. Tänä iltana voit tavata hänet luonani; hän on paljon parempi mies kuin veljensä. Hän on sinut nähdessään oleva suuresti mielissänsä.
— Sepä oli onneksi minulle. Puhutaan siis muusta. Pest näyttää tätä nykyä olevan hienon maailman pesäpaikka, ainakin siitä päättäen, että sinä olet tänne majoittunut. Mitä te täällä toimitte?
— Levitämme sivistystä. Toimi on tosin ikävämpi kuin viettää Pariisissa aikansa. Mutta muutaman unkarilaisen valtaherran päähän on pöllähtänyt täst'edes asua Pestissä, ja heidän tähtensä asuu toisia ja toisten tähden taas toisia tässä kaupungissa, missä on sumua yhtä paljon kuin Lontoossa, joten on tarpeeksi aihetta mielikuvitukselle.
— Hyvä! Entä mitä tiedät Kárpáthin oloista.
Herra Kecskerey pullistui paksuksi kuin ylpeä sammakko ja vastasi teeskentelevällä äänellä:
— Miksi minua luulet, veikkoseni? Olenko minä mikään vakooja? Tunkeudunko minä perheitten salaisuuksiin niitä ilmoittaakseni? mitä luuloja minusta!
Rauhallisena heitteli Abellino käsiinsä saamiaan nimikortteja Shokon päähän; — hän tunsi herra Kecskereyn tavat. Säädyttömistä kysymyksistä ja luottamustoimista hän ensin suuttui ja oli ne tyköänsä työntävinään, mutta antoi niihin kumminkin vastauksen.