— Mutta ensi talvena tulevat Pestin seurasalongit sangen miellyttäviksi; siellä perustetaan sangen hauskoja piirejä. Sinne tulee Szépkiesdyn perhe, kreivi Erdey äitinensä, nuori Eugen Darvay, vapaamielisen puolueen leijona, sorea Rudolf Cséndey ja tuo älykäs seikkailijasankari Mikko Kiss…
Tyynesti piteli Fanny viuhkaintansa. Ei yksikään yllämainituista miellyttänyt häntä.
(Näiden hän jo tietää Pestiin muuttavan, eikä se häntä hämmästytä. Mutta mainitaanpas vielä joku, vaikka en itsekään tiedä, puhunko totta.)
— Tiedänpä varmaan, että ylistetty ystävämme Rudolf myöskin viettää siellä ihanine vaimoinensa talven.
Hah! Jopa vaikutti! Ei voinut salata pistoksen kipua! — Asia ei kuitenkaan tullut ilmi, sillä rouva Kárpáthi vastasi vain:
— En luule, että muutamme Pestiin.
Näin sanoen nousi hän sijaltaan; tanssi oli päättynyt, ja Flora tuli häntä vastaan kävelläkseen hänen kanssansa salissa.
Herra Kecskerey jäi tyytyväisenä istumaan sohvalle aprikoimaan.
(— Miksi hän hengitti niin raskaasti sanoessaan: "en luule, että, että muutamme Pestiin.")
Herra Kecskerey käytti tilaisuutta hyväkseen Rudolfin häntä lähestyessä, tarttui hänen käsivarteensa ja rupesi, kuten ystävä ainakin, kävelemään salissa edestakaisin hänen kanssaan.