Fanny aavisti heti, että tämän miehen edessä täytyy salata ajatuksiansa ja vastasi kylmästi ja rohkeasti tervehdykseen.
— Suuri vahinko seuralle, kun ei armollinen rouva tanssi, mutta yhtä suuri voitto minulle, koska minä en myöskään tanssi — virkkoi kavaljeeri nenäkkäästi imarrellen ja istui aivan kuin hyväkin tuttu rouva Kárpáthin viereen levittäen hännystakkinsa liepeet ja nostaen toisen polven käsien väliin. Ettehän pahastu, jos vähän juttelen.
— Kuuntelen kernaasti.
— Näinä päivinä on ihastuttanut pääkaupunkiamme ilosanoma, joka on tehnyt kaikki onnellisiksi, jotka ovat siitä tiedon saaneet.
— Mikä sanoma se on?
— Se, että te muutatte ensi talveksi pääkaupunkiin.
— Asia ei ole vielä varmasti päätetty.
— Vastauksenne saattaa epätoivoon. Veli Kárpáthi olisi sangen epäkohtelias aviomies, jollei heti täyttäisi vaimonsa toivetta.
— En ole kenellekään sanonut toivovani muuttaa Pestiin.
(Rouva koettaa salata asiaa, tuumi Kecskerey; laitetaanhan heidän kartanoansa Pestissä asuttavaksi. Heti saadaan seikasta selko).