Flora oli vielä juhlapuvussa. Kamarineitsyt hääri rouvan palmikkojen avaamistoimessa.
— Saako vaihtaa pari sanaa? — kysyi Rudolf kynnykseltä ja kiersi oven lukkoon.
Hellä hymyily osoitti myöntävää vastausta.
Kamarineitsyt rupesi avaamaan ahdasta uumaa.
— Enkö minä kykenisi tuohon työhön? — kysyi Rudolf.
Flora hymyili vain ja viittasi kamarineitsyttä poistumaan, koska muka tullaan ilman häntä toimeen.
Aviomiehillä on erittäin suloisia etuoikeuksia!
Kuinka olisikaan Rudolf voinut olla näin suloista työtä tehdessään syleilemättä tätä ihanaa olentoa; kuinka olisikaan hän saattanut olla painamatta hellää lemmen suuteloa vaimonsa hymyileville huulille?
— Seis, jo riittää, virkkoi Flora äkisti, irroittaen itsensä miehen syleilystä. Tiedätkö, että olen sinulle suuttunut?
Joka tapauksessa teki vaimo sangen rakastettavasi salliessaan miehen ensin suudella ja vasta sitten sanoa, että hän on suuttunut.