— Saanko tietää, mitä olen rikkonut?
— Olit tänään minulle sangen epäkohtelias. Et koko iltana pitänyt minua puhuttelun arvoisena; vaikka ehdoin tahdoin kävin Rudolfin ohitse monta kertaa, niin ei Rudolf sittenkään ollut minua huomaavinaan.
Sillä välin onnistui Rudolfin saada kiinni pienestä uhkailevasta kätösestä ja siten pakotti hän sitä suutelemalla ja poveensa pistämällä vaimonsa istumaan hänen viereensä sohvalle.
— Tiedätkö, minun täytyi sepittää sinusta useita kompia.
— Arvattavasti sangen sattuvia. Saanko kuulla muutamia niistä?
— Ajattelin esimerkiksi, että Rudolf tultuansa ispaaniksi tahtoo arvoansa ylläpitää vaimonsakin silmissä. Mutta se ei käy laatuun! Näytämme mekin, ettemme häntä pelkää. Ei, ei rahtuakaan! Pidämme hänestä samoin kuin ennenkin.
Näin sanoen heittäytyi rouva rohkeasti Rudolfin syliin ja syleili häntä kiivaasti, useita kertoja suudellen sekä huulille, poskille että otsalle, mikä seikka tarpeeksi selvästi osoitti, että on turhaa vaimonsa silmissä arvoaan ylläpitää, sillä miestä ei ollenkaan pelätä. Ei, ei hituistakaan! Eri suukko pantiin joka ei-tä todistamaan.
Rudolf oli melkein unohtaa asian, minkä vuoksi oli tullut; olisipa kauemminkin näitä suloisia nuhteita kuunnellut.
— Mutta pila sikseen, Rudolf, virkkoi Flora pyyhkien hiussuortuvia kasvoiltaan ja koettaen puhua vakavasti.
— Oliko tämä siis vain pilaa? — puuttui Rudolf puheeseen yhä hellemmin vaimoansa syleillen.