Tällainen tuuma päässään valmistui Rudolf seuraavana päivänä matkalle. Flora sanoi hänelle jäähyväiset taasen mitä suloisimmalla, herttaisimmalla tavalla. Ei hän teeskennellyt rakkautta, voittoisan lemmen ilmausta se oli.
Rudolf kuiskasi hellästi hänen korvaansa:
— Eikö taistelu vieläkään ole päättynyt?
— Vaadin ehdotonta antautumista, vastasi Flora hymyillen.
— Hyvä. Kun palaan, teen siitä lopun. Mutta silloin minä sanelen rauhanehdot.
Epäilevästi pudisti Flora päätään, suuteli useita kertoja miestänsä ja vielä Rudolfin vaunuihin istuttuakin viittailivat he toisilleen, vaimo parvekkeelta ja mies vaunuista hatulla ja nenäliinalla jäähyväisiä.
Rehellinen aviopuoliso lähtee näin kotoansa suoraa päätä toisen vaimoa viettelemään, vain sentähden, että siten voittaisi omansa takaisin.
Jospa hän tietäisi, mitä aikoo tehdä?…
* * * * *
Kárpáthin perhe asui virkaan vihkiäispäivästä asti Madarasin kartanossa. Vaimonsa pyynnöstä oli vanha Kárpáthi muutamaksi ajaksi muuttanut tänne, vaikk'ei hän tästä paikasta pitänyt likimainkaan niin paljon kuin Kárpátfalvasta.