— Tulepas, mennään vastaan, virkkoi hän vaimolleen, kun vaunut poikkesivat kartanoon.
Fanny jäi seisomaan ikäänkuin maahan juurtuneena.
Ehkäpä olisi ollutkin hänen parempi heti muuttua haapapuuksi, jonka lehdet hiljaa häilyen kuiskailevat, eikä kukaan tiedä, mistä syystä.
— Tulehan nyt ystävätärtäsi vastaan, joudutti häntä ukko.
Pelästyneenä katsahti Fanny tulijaan päin.
— Eihän se Flora olekaan, vastasi hän peloissaan.
— Kuka sitten? kysäsi Juhana. Ketä tahansa olisi kummastuttanut vaimon tavaton käytös, mutta hänen mieleensä ei tullut mitään epäilyksiä. — Ken sieltä sitten mielestäsi tulee?
— Floran puoliso, vastasi Fanny irroittaen kätensä miehensä kainalosta.
Juhana remahti nauramaan.
— Oletpas aika pöhkö! Pitäähän sinun ottaa vastaan hänetkin, kun olet emäntä talossa.