Eläessään sai rouva olla heiltä rauhassa, kun eivät hänen kanssaan osanneet järjellistä sanaa vaihtaa, ja nyt kuoleman jälkeen jo osaavat häntä panetellakin.
Tämä kuuluu myöskin omituisen luonteen ominaisuuksiin.
Antakaamme heidän olla; he ovat parantumattomia sairaita, jotka eivät lääkkeistä huoli.
* * * * *
Luokaamme vielä silmäys klubiin Boulevard des Italiensilla.
Tutut herrat ja lordit panettelevat nytkin ihmisiä parvekesalissa. Läsnä on tuo omituinen lordi, pohjoismainen herttua, markiisi Debry ynnä muita, joitten kanssa emme viitsi lähemmin tutustua.
Herra Griffard, rikas pankkiiri, astuu sisään kasvot yhtä sileinä ja hymyilevinä kuin ennenkin.
— Ah, herra Griffard tietää asian paremmin, sillä hänpä parhaiten tunsi miehen — huusi hänelle hauska markiisi. (Luultavasti oli äsken juuri kiistelty jostakin miellyttävästä seikasta ja tahdottiin saada siitä selkoa). Sanokaapas, onko totta, että Abellinon sedälle on syntynyt poika?
— Aivan totta, vastaa herra Griffard riisuen yltänsä pitkän talvipalttoonsa.
— Ikävä asia Abellinolle, eritoten jollei hän voi todistaa, että kysymyksessä oleva perillinen on laiton lapsi.