Ja hän itkeä vetisteli kuin syyssade.
Mayerin tytötkin kävivät mustissa. Musta puku näet edistää kauneutta sangen paljon. Mutta jos kuitenkin joku luuli heillä olevan muitakin syitä mustan puvun pitämiseen kuin pelkkä kauneus ja alkoi sitä asiaa heiltä tarkemmin kysellä, niin tytöt eivät tosin ruvenneet itkemään, sillä se rumentaa silmiä, vaan hekin sanoivat:
— Tätimme (!) on kuollut, rikkaan Juhana Kárpáthin rouva; ja vaikk'ei se saituri meille mitään jättänyt jälkeensä, niin suremme häntä kuitenkin.
Eräänä päivänä pakottivat äidilliset tunteet rouva Mayerin kirjoittamaan Rudolfille kirjeen, missä hän "katkerien kyynelten" ohessa kertoi, ettei hänellä ole ainoalta, unohtumattomalta, enkelinhyvältä tyttäreltään armollisen Juhana Kárpáthin rouvalta edes kengännauhaa hallussaan, jota hän voisi rakkaana muistona kantaa sydämellänsä ja satoja kertoja päivässä esille ottaen suudella, ja että se seikka on sangen ikävä äidin mielelle. Toivoo, että Rudolf hyvästä suomastansa on antava onnettomalle, kovaonniselle äidille jonkun muiston hänen tyttärestänsä, on katsova, eiköhän löytyisi ikuisesti kaivatun Fannyn jälkeen jäänyttä käsinettä tai jotakin muuta arvotonta kapinetta, jolla ei saisi olla itsessään suurta arvoa, sillä jos hän lähettää jotakin arvokasta, niin ei äiti sitä ottaisi vastaan j.n.e., j.n.e….
Rudolf ymmärsi kunnon rouvan tarkoituksen ja lähetti hänelle muistoksi — kymmenen tuhatta floriinia.
Ja rouva Mayer ei suvainnut — lahjaa hylätä.
Toisen kerran kirjoitti hellä äiti Floralle kirjeen, jossa sanoi taasen katkerien kyynelten ohessa lankeavansa rouvan jalkojen juureen ja kertoi, miten ikävää on isoäidille, kun ei edes ole saanut nähdä lapsensa lasta, jottei voi hänestä untakaan nähdä. Jos hän kuolee, niin ei tunne lasta tulevassa elämässäkään! — Hän rukoilee siis, suudella armollisen rouvan käsiä ja jalkoja, että rouva antaisi tietää, miten ja milloin hän voisi nähdä toivorikasta lastansa. On näet kuullut pienokaisen olevan niin kauniin, niin miellyttävän. Kävisi vaikka jalkaisin sinne, kun vain hetkeksi saisi nähdä lasta. Sitten voisi hän rauhassa kuolla; — j.n.e….
Rouva Szentirmay oikein pelästyi tästä uhkauksesta.
Se vielä puuttuisi kielilakkareilta, että rouva Mayer tulee helliä kohtauksia teeskentelemään tyttärensä lapsen suhteen. Mitä tehdä? Vaarallista oli hänelle kirjettäkin kirjoittaa, sillä rouva Mayer saattaisi siitä kehua eikä Flora olisi suonut kirjeensä semmoisessa kodissa kulkevan kädestä käteen kaikkien nähtäväksi.
Rouva Szentirmay oli viisas nainen ja hän keksikin oivan keinon estää tuota ikävää vierasta taloon tulemasta.