Nuoret jättiläiset.
Montmartren puistokadun pohjoissivulla seisoo kolmikerroksinen rakennus joka nykyään on ratsastajaklubin huoneustona. Se oli kertomuksemme aikana (1822) korean nuorison suosima kokouspaikka (Tämä lause tosin tuntuu liikanaiselta, sillä koreat herrat tahtovat ikuisesti pysyä nuorina.)
Täältä saivat alkunsa kaikki tapaukset, jotka antoivat ylhäisemmille piireille puheen aihetta; täällä päätettiin metsästysretket, kilpa-ajot, juhlapidot kuuluisien taiteilijain kunniaksi. Samaten sai täältä alkunsa yleinen joko kiittävä tai moittiva mielipide teaattereista sekä vihellys että taputus. Täällä päätettiin, mikä kukka on oleva muodissa. Mennä vuonna oli hortensia, mutta lopulta sysäsi oranssi- ja auringonkukka sen syrjään; nyt ovat sekä oranssi- että auringonkukka karkoitetut palkollisten huoneisiin. Tätä nykyä ovat mielipiteet jaetut kurjenpolven ja melaleuca'n kesken, eikä vielä tiedetä, kumpi jää voitolle. Tärkein kysymys on kuitenkin, onko Academie royal de Musique'n johtajalla (näin ylväs nimi oli silloin ooppera-teaatterilla) rohkeutta antaa Rossinin uusimmassa ooperassa, Zelmirassa, nimiosa Catalanille, jota nuoret jättiläiset suosivat, koska tämä on vastatullut ja vielä nuori, ja hylkääkö hän rouva Mainvielle'n, joka täällä on jo kauan ollut, ja mikä pahempi: on mennyt miehelään, ja mikä vieläkin pahempi: on mennyt näyttelijälle, ja mikä kaikkein pahinta: elää hyvässä sovussa miehensä kanssa. Joka kamarissa muodostuu peli- ja biljaardipöytien ääressä ryhmiä, jotka näkyvät kiivaasti keskenään kiistelevän; tämä kysymys on jokaisen mielessä, ja vain joku mestarillinen käänne pelissä voi hetkiseksi vetää huomiota puoleensa.
Seuran valioitten suosima kokouspaikka on parvisali. Tämä oli komea huone, jonka seinät olivat marmorisilla korkokuvilla kaunistetut ja jonka katossa oli Lebrun'in tekemiä taidemaalauksia.
Parvekkeella istuu viisi tai kuusi nuortamiestä yhdessä ryhmässä; täältä he voivat nähdä Pariisin sekä ylhäisön että alhaison ja saada hyviä aiheita hauskaan huvitukseen, jota sanotaan médisance'iksi, meidän kielellä panettelemiseksi. Heidän keskellänsä näemme markiisi Debryn, joka on Pariisin hauskimpia miehiä ja miellyttävimpiä panettelijoita. Hän tietää kaikki pienet seikkailut, naiskammioitten pienimmätkin salaisuudet, kulissien takana tapahtuneet rakkaudenvehkeet, joista hän tekee kaskuja kaikenmoisissa toisinnoissa. Kun hän on nähnyt jonkun, saattaa olla varma siitä, että hän tietää jotakin tästä henkilöstä. Mutta kuitenkin on markiisi sangen miellyttävä mies, sillä hän ei solvaa ketään vasten silmiä. Mitä taasen selän takana puhutaan, siitä ei sivistyneen ihmisen ole tapana suuttua.
Ympärilläseisovien nauru osoittaa, että hän paraikaa kertoo jostakin hauskasta seikkailusta. Välistä muuttuu puhe kuiskaamiseksi, kuulijat työntävät päänsä yhteen, mutta äkkiä remahtavat he taas nauramaan ja erkanevat, mikä oikealle, mikä vasemmalle.
Markiisi on lihava ja tanakka mies, jota ei kukaan luulisi vikkeläksi; mutta käsin ja kasvoin hän osaa niin ilkeästi kuvata sanojaan, ettei useinkaan itse asia olisi niin hauska, jollei hän sitä kertoisi; jäljittelijät joutuvatkin tavallisesti häpeään.
Hänen paraikaa kertoessaan saavumme sinne kreivi Rudolfin, ja hänen toveriensa kanssa. Rudolf, joka on seuran tuttu, esittelee lyhyesti toverinsa, ja tavallisen tervehdyksen jälkeen jatkuu taas kertomus.
— Vaikka monet koetukset menivät myttyyn, ei meidän Saint-Michel menettänyt rohkeuttansa, jatkoi tuo miellyttävä mies; — miesparka ei saanut pikku Petit-pas'ta katsomaan puoleensakaan, sillä poikaparka ei juuri kuulu enempää kuin minäkään Adoniksien joukkoon (mikä sovelias panettelemistapa sanoa "enempää kuin minäkään"); hänen vastainen perintönsä on vielä hänelle ventovierasten ihmisten hallussa, eikä hänen kuukautinen elatusrahansa riitä melaleucakimpuksikaan Petit-pas'lle, sitä paitsi hän ei ole tullut tähän maailmaan tehdäksensä itseään järjen kautta onnettomaksi. Minkä keinon keksikään Saint-Michel parka lähestyäkseen lemmittyänsä, nopsajalkaista tanssijatarta, jotta saisi niin sanoakseni yöt päivät pysyä hänen luonansa?
— Ohoo, tämä on liikaa, huudahti herttua Ivan, pitkä sotilaanryhtinen mies, jota meidän on kunnia tervehtiä pohjoismaisena herttuana, josta jo on ollut puhetta.