— Hyvä! Hyvä! — huusivat useat. Mainiota, ei koskaan saata paremmin koroittaa toista taiteilijatarta ja samalla masentaa toista!
— Odottakaa, ei vielä ole kaikki lopussa. Rouva Mainvielle oli varmaan saanut asiasta vihiä, sillä hän lähetti heti johtajalle pyynnön saada vapautta vähäksi aikaa, hänen täytyi muka lähteä sairaan miehensä kanssa kylpylaitokseen. Ken ei tässä voisi havaita maailman ilkeyttä? Onko näyttelijättären tapana matkustella miestensä kanssa kylpemään? Johtajan täytyi päästää rouva matkustamaan kolmen päivän perästä, ja Zelmirasta on vasta kaksi näytöstä harjoitettuna, joten se vasta rouva Mainviellen mentyä valmistuu esitettäväksi. Asia on kaikkien mielestä näyttävä siltä, kuin olisi Catalani vain tarpeen tullen saanut osan.
— Mistä nyt apu tulee?
Hän katsoi nuoriin jättiläisiin ja näitten vaiettua nosti hän mahtavasti kätensä otsalle, ikään kuin lausuen: "minun päästäni!"
— Sitä parempi, sanoin, esitetään sitten samana iltana kaksi ensimmäistä näytöstä Zelmirasta ja sen jälkeen kaksi viimeistä näytöstä tuosta inhottavasta Italianasta, jota yleisö tavallisesti pakenee. Eikö niin?
— Mainiota, huusivat kaikki, hyvin keksitty, mainiosti laitettu! Voitto ja häviö samalla kertaa, taputuksia ja vihellyksiä samana iltana!
— Mutta kuulkaa vielä! Ehtona oli, että koiraraivosta tulee loppu. Tässä hypähti Abellino seisaalleen ja napsahutti sormiansa: kas, se on jo loppunut!
— Miten, miten? kysyivät kaikki ihmetellen.
— Minä heti ratsun selkään puhumaan asiasta pankkiirilleni (tässä hän ojensi kaulustansa, jotta kuulijat saisivat aikaa miettiä, että hänellä on oma pankkiiri); sieltä heti Pelerinin luo, jonka oma tuo taiteilijakoira on. Kutsuin hänet koirineen ulos luokseni ja astumatta alas hevoseni selästä kysyin "paljoko tahdot elukastasi?" Ensin lurjus vastasi äreästi, ettei minulla ole niin paljon rahaa, että jaksaisin sen ostaa. Par Dieu! (Jumal'aut!) Saattaako unkarilaiselle aatelismiehelle sanoa suurempaa hävyttömyyttä? Olenko, hyvät herrat, rahattoman näköinen? Häh! Huudahdin kiivastuneena lurjukselle: herra, mitä te rahaksi sanotte? Luuletteko, etten voi maksaa tuon koiran hintaa? Mitä pyydätte?
— Mies vastasi, ettei hän anna sitä alle viidenkymmenen tuhannen frangin.